sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kuunliljojen jakaminen

Kuunliljat ovat yksi suosikkikasveistani puutarhassa. Ne ovat terveitä ja näyttäviä, helppohoitoisia, viihtyvät erilaisissa valo- ja kosteusolosuhteissa sekä muodostavat nopeasti peittävän ja tuuhean kasvuston jonka alla eivät rikkaruohot pärjää. Niiden kasvutapa on ryhdikäs ja säntillinen - ne eivät leviä siementämällä tai juurilla vallaten koko penkkiä alleen. Keväällä on aina yhtä rohkaisevaa nähdä miten ne nousevat maanpintaan vahvoina lehtiruusuikkeina.
Ne ovat myös ihanteellisia ruukkupuutarhakasveja. Juurakon voi haudata valeistutuspenkkiin talveksi ja keväällä heti roudan lähdettyä nostaa tiiviit juuriköntit ruukkuihin. Kuunliljan kukinto ei ole puutarhan näyttävin, mutta ei sitä rumaksikaan voi sanoa :)
Kuunliljat sopivat mielestäni hyvin punatiilisen talomme tyyliin ja mäntykankaiseen lähiympäristöön.

Kuva viime kesältä. Ajoluiskaa reunustava varjon puolen kukkapenkki, jossa pääosissa kuunliljat, alppiruusut ja maanpeittokasvina taponlehti. Terassin tukiristikoissa kiipeilee köynnöshortensia.

Jo vuosia olen suunnitellut ylituuheiksi levinneiden kuunliljamättäiden ylösnostoa ja jakamista. Ajoluiskan toinen reuna on aurinkoinen ja siihen istutin alkujaan ruusuja, pioneja ja päivänliljoja. Reunakasveiksi olen kokeillut mm. isoppia, mutta tyytyväinen en ole ollut systeemiin ollenkaan enkä milloinkaan.

Nyt päätin levittää kokeeksi kuunliljaa myös luiskan toiseen, siihen aurinkoiseen reunaan koko pituudelta - ehkä noin viitisentoista metriä.
Kuunlilja on periatteessa varjon kasvi, mutta teorioihin ei aina ole meidän harrastelijoiden tuijottaminen... Teoriassa minunkin pihani olisi jotain ihan muuta kuin mitä se nyt on. Ei taida yksikään pihani kasvi noudattaa sitä virallista kasvutapaa. Se ihan satavarma ei enää nosta päätään, mutta monikin kakkosvyöhykkeen kasvi viihtyy täällä kolmos- ja nelosvyöhykkeen rajoilla mainiosti .
Ison kuunliljan juuripaakku on tiivis ja painava. Ihan tosissaan sai jo tämän kokoluokan mättäitä teutaroida ylös :)

Juuripaakun jakaminen onnistuu helpoiten sahaamalla - älä ota hommaan sitä miehen varjelemaa ykkössahaa... Siitä ei hyvä seuraa :)

Isoista juuripaakuista olisi riittänyt jaettavaa vaikka kuinka moneen osaan, mutta laskeskelin että neljään jaettuina riittävät sopivasti sekä täyttämään vanhan penkin että ajoluiskan toisen reunankin.

Taimenpalat samantien takaisin vanhoihin monttuihin - kastellaan ja täytetään mullalla. Minä hain peräkärryllisen hevosenlantaa.

Tässä muuten vanha kuva - sama paikka, eri aika: Vaunuissa Lempi, apupyörien päällä Veera, vaununkahvoissa nykyistä hieman tuhdimmassa kunnossa oleva talon rouva ja alla aika kuivakka kukkapenkin seutu :D
Ennen digikameraa valokuvia ei tullut ollenkaan otettua nykyiseen malliin. Lapsia kuvasin onneksi aika paljonkin, mutta kuvia tavallisen arjen hetkistä ei ole monta.


Päivitystä juttuun 2015: Vain kahden vuoden kuluttua kuunliljamättäiden neljäsosiin jaosta kävin taas "varkaissa". Tarvitsin taimia uuteen kukkapenkkiin, mutta nostin ne hieman eri tekniikalla - linkissä kuvia siitä.

KUUNLILJOJEN JAKAMINEN PAIKALLAAN SAHATEN.

10 kommenttia:

  1. Kuunliljat on niin kauniita ja ne tekee penkeistä viimeistellyn näköiset. Todella kaunis tuo sun penkkisi muutenkin, ihanat isot alppiruusut! :) Tuollaisesta haaveilen minäkin... Juuri olin monta tuntia kukkapenkkiä penkomassa. Jaoin kasveja, kaivoin toisia ylös ja laitoin uusia tilalle. Ja kitkin! Raivostuttavia rikkaruohoja meillä kaikki penkit täynnä, välillä tekisi mieli räjäyttää koko penkki jollain järeämmällä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentista :)
      Tiedän tunteen - sen räjäyttämishimon... Tätä kukkapenkkiä vastapäätä oleva kaaos on ihan sitä vailla. Siihen olen hulluuksissani istuttanut ja kylvänyt yhtä sun toista ja nyt ovat kaikki yksi läpipääsemätön sekasotku.
      Aion kyllä kaivaa koko penkin nyt kylmästi ylös. Säästän pionit ja loput saavat häädön tontilta.

      Kuunliljat ovat kyllä ihan parhaita. Alppiruusuista tykkään kanssa ja taponlehti on ihan paras maanpeitekasvi. Suosittelen jos tarvit varjon penkkiin pohjakasvia.

      Poista
  2. Kuunliljat ovat minunki suosikkeja:)
    Aivan mahtavan näköinen penkki!
    Ihanaa ko tulee kesä ja pääsee tänne sinun puutarhaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lennu pitkästä aikaa :)
      Kiitos, tähän penkkiin alan itsekin pikkuhiljaa olla tyytyväinen. Tosin vielä viimeviikolla lapioin siitä kärryllisen kalliokieloja pois - sillä on niin vahva juurimatto että taponlehti ei pääse leviämään. Pari alppiruusua vielä kun kesän alesta tuohon saan niin alkaa olla aika täynnä.
      Kyllä kesä on minulle sellaista akkujen lataamista. Senverran läheltä liippaa nuo pienviljelijägeenit että ulkotyö on ominta hommaa :)
      Ihanaa kesää sinullekin :)

      Poista
  3. Upea on kukkapenkki ja SuviSunnuntain tunnelma kuvassa, mikä tuo HaloIlmiö tuossa, kameranlinssi kai peilasi, mutta hieno on ,sopii kuin sinetiksi kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Sovitaan niin että valoilmiö on jotain kolmannen asteen yhteyksiä eikä mitään linssipölyä :)
      En siinä juttua väsätessä ehtinyt kuvia peuhtoa ja tämä pääsi näytille. Vielä meinasin pari alppiruusua tähän mahduttaa. Kokemuksesta nyt tiedän että ne viihtyvät tällä nurkalla.
      Toivotan ihanaa kesää sinulle ja toki kaikille muillekin lukijoille :)

      Poista
  4. Todella muhkeita nuo sinun kuunliljasi!Minulla on myös varmasti yhtä suuret jollei suuremmatkin samalla tavalla ajoliuskan veiressä. Mutta haluaisin kysyä muistatko milloin olet ne istuttanut vai oletko ne jakanut siihen ja kuinka monta vuotta ovat olleet?Itse en ehkä aio vielä jakaa niitä tänä syksynä, en tiedä sitten, pelottaa että jaksavatko ne talvehtia vielä talven yli.Me emme ole nimittäin aivan varmoja kuinka kauan jo on siitä kun olemme ne siihen istuttaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei :)
      En nyt ihan tarkasti muista montako vuotta siitä on kun istutin alkuperäiset taimet. Olivat taimikaupasta ostettuja - eli siis ihan pieniä parin lehden potteja. Noin kymmenen vuotta kuitenkin.
      Osan puskia olen nostanut tässä vuosien mittaan kokonaan pois alta ja antanut ystäville jaettavaksi kun kävivät ihan liian ahtaaksi.

      Kannattaa jakaa taimet keväällä - ja juuri silloin kun lehdensuipot ilmaantuvat esiin. Silloin on helppo hahmottaa jakokohdat. Kun puskat eivät ehdi lähteä kasvuun ennen jakoa niin taimista kehittyy ihan täydellisen pyöreitä ja nättejä puskia vaikka juuripaakku on leikattuna kolmiomainen.
      Huomasin että saha on kaikkein paras väline. Sillä juuripaakku leikkaantuu siisteihin paloihin eikä repeile. Jaoin omani neljään lohkoon. Huomasin tosin että olisi niissä riittänyt jaettavaa vaikka kuudeksi tai kahdeksaksi kappaleeksikin. Ensi keväänä otan muutaman isommista uudelleen ylös ja pistän vielä puoliksi.
      Oli kyllä siinä mielessä varma nakki tuo jakohomma että kaikki taimet lähtivät hyvään kasvuun. Sain tästä yhdestä penkistä taimia kahteen muuhun pitkään penkkiin.
      Kuunliljat ovat yksiä suosikkikasvejani. Niissä riittää elinvoimaa ja ovat kauniita ruukuissakin.
      Mukavaa syksyä sinulle. Haaveillaan taas talvi tulevan kesän puutarhaprojekteista :)

      Poista
    2. Kiitos hyvistä vinkeistä! Minäkin rakastan kuunliljoja, ja jakaminen alkaa täälläkin olla ajankohtaista. Edellinen talon isäntä on istuttanut liljansa paahteeseen täällä 1b-vyöhykkeellä, ja siitä huolimatta viihtyvät hienosti.

      Poista
    3. Kiitos komentista :)
      Minäkin laitoin kuunliljoja nyt ihan aurinkoisen penkin reunaan - hyältä näyttävät siinäkin. Ovat kyllä yksi puutarhan kuningaskasveista.

      Poista