maanantai 8. joulukuuta 2014

Ritarinkukka - talven kaunein kukkija

Tervetuloa kotiin - eteisaulan tunnelmantuojina ritarinkukka ja kynttilöitä.


Näyttävin talven sesonkikukka on ehdottomasti punainen ritarinkukka - se on ainakin oma ikisuosikkini. Jo yksikin syvänpunainen uljas kukka juhlistaa tilan - kolmesta kukasta saa runsaan ja tilaa hallitsevan asetelman.

Ritarinkukka ilahduttaa pitkään. Useimmiten sipuli tekee kaksi kukkavartta - vaikka on minulle joskus tärpännyt kolmenkin varren kukkasipuli :) Ritarinkukassa yksi hyvä piirre onkin, että kukkavarren kukat avautuvat yksitellen ja eri kukkavarret peräkkäin - eli kukkimisaika kestää jopa viikkoja.

Itse tykkään ostaa ritarinkukat ihan siltään - ilman mitään "jouluista" ylimääräistä asetelmaa. Se on näyttävä, ryhdikäs kasvi, jolle on helppo keksiä suojaruukku ja mahdollista lisärekvisiittaa kotoa löytyvistä astioista ja esineistä - tai ympäröivästä luonnosta.

Ruokahuoneen joulutunnelman tuojina kolme ritarinkannusta paperipusseissa, ystävältä saatu tonttu ja kirppislöytönä Marimekon Nimikko -kangas.


Ritarinkukka viihtyy parhaiten valossa ja viileässä, mutta on kiitollinen varjoisammankin tilan kasvi. Minulla ritarinkukkia on ollut etelän ikkunalla, mutta myös ikkunattomassa eteisaulassa. En ole huomannut suuria eroja kukinnan kestossa tai kasvin viihtyvyydessä muutaman viikon ajanjaksolla.

Enemmän kuin pimeydestä, ritarinkukan kukkavarren venyminen johtuu liiasta kastelusta - eli ritarinkukkaa kastellaan hyvin niukasti - ei siis kärsi "huonosta" hoidosta :)
Kukkaa valitessa kannattaa ottaa mahdollisimman lyhytvartinen kasvi. Eikä tietysti haittaa, vaikka varsi (käytännössä kakkosvarsi sen tekee jokatapauksessa) loppukukinnassa venyy pitkäksi ja honteloksi. Sen voi tukea kukkakepillä - eikä ulkoasu siitä mielestäni mitenkään kärsi.

Pitkäksivenähtäneen ritarinkukkavarren voi myös napsaista leikkokukaksi. Kukka on kaunis ja näyttävä ihan siltäänkin - halutessa mukaan voi taittaa männynoksan tai vaikka lehdettömiäkin "risuja".

Olohuoneen ikkunalla minulla on kolme ritarinkukkaa - paperipusseissa nekin, koska sopivia suojaruukkuja ei nyt jemmoissa ollut ihan kaikkiin...
Vinks vinks: Nätisti kysymällä saa kauppojen hevi-osastolta kukkien mukaan paperipussit. Ruukkujen suojaksi laitetaan ensin muovinen pakastepussi rullasta. Päälle laitettava paperipussi taitellaan sopivan korkuiseksi - halutessa pussin voi ensin rypistellä. Ylätaitteen voi kuroa umpeen ja koristella nauhalla tai narulla.


Ritarinkukat ovat näyttävyyteensä ja pitkäikäisyyteensä verraten mielestäni edullisia. Kolmellakympillä saa jo kassillisen kukkia - sillä muuntuu kerralla koko kodin ilme.

Talvitunnelmaa olkkarissa: ritarinkukka shampanjacoolerissa - seurana punaista lasia ja kynttilöitä. Sohvalla lampaantaljat ja lämpimät huovat.




Eikä ritarinkukan tarina loppiaiseen lopu - siitä se vasta alkaa... Kun kukat lakastuvat, leikkaa ne pois, mutta jätä vielä kukkavarsi kuihtumaan. Kun varsi on lakastunut, sekin leikataan pois sipulin läheltä. Sen jälkeen hoidat ritarinkukkaa kuin mitä tahansa viherkasvia - valoisalla ikkunalla kerta viikkoon lannoittaen. Lehtiruusuukkeesta tulee ihan näyttävä viherkasvi, jonka voi kesäksi nostaa ulos puolivarjoon.

Kesän mittaan sipuli on kerännyt ravintoa uuteen kukintaan. Syksyllä lehtien annetaan lakastua ja ruukku voidaan nostaa pimeään säilytykseen. Kun uudet kukkanuput alkavat työntyä esiin, ruukku nostetaan valoon (vaihdetaan multa) ja aloitetaan varovainen kastelu.

Tuulikaapin väriläiskä - pienessä tilassa ritarinkukan väri ja ryhti huomataan.


Kurkistetaanpa lopuksi vielä pintaa syvemmälle - ritarinkukissa hienoa kun on myös se, että suurin osa Suomessa myytävistä ritarinkukista on kotimaisia. Kotimaisen ritarinkukan tunnistat Kauniisti kotimaista sirkkalehtimerkistä, joka takaa tuotteen sataprosenttisen kotimaisuuden ja korkean laadun.'

Suosimalla Suomessa kasvatettuja kukkia tuet myös kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Asia, joka on tärkeä aina - mutta johon on erityisesti ilo kiinnittää huomiota joulun alla.





Kauniisti kotimainen Facebook -sivuilta löydät ihania kuvia ja ideoita kukista tunnelmantuojina sekä tietoa niiden hoidosta.

Kauniisti kotimainen -sivuilta löytyy tosi kattava tietopaketti kaikista joulun kukista - suosittelen, kannattaa kurkistaa. (Klikkaa sivupalkista kohta "kotimaiset kukat" - ja "joulukukat" -kohdasta kasvi, josta etsit tietoa.)

Itse en ole koskaan onnistunut uudelleenkukittamaan ritarinkukkaa justiinsa jouluksi, mutta on se kaunis kasvi vaikka milloin katsella - eli kukkineita sipuleita ei heitetä kompostiin. Jos itsellä ei intoa jatkokasvatukseen riitä, niin tarjoa sipuleita kavereille.

Toisinaan olen kuivattanut sipulit samantien jouluisen kukinnan jälkeen ja istuttanut ne uudelleen keväällä. Tässä elokuussa, tomaattien kypsymisen aikaan kukkiva ritarinkukka. Huomatkaa, miten upeat lehdet - ei tästä enää viherkasvi kaunistu :)



 

       

lauantai 6. joulukuuta 2014

Viinilaatikkosesonki


Kierrätys-, säilytys- ja sisustusvinkkinä keittiöön - keittokirjat esille viinilaatikkoon. Puiset viinilaatikot ovat monikäyttöisiä ja rustiikkisen kauniita. Jos joskus, niin nyt parhaaseen juhlasesonkiaikaan niitä kannattaa kysellä Alkosta tai paremmista ravintoloista.
Se uusin keittiökirja on aina kiva pitää esillä kirjatelineessä - ja erityisesti tämän kirjan kohdalla... Ihan mielellään Thomasta katselen aamukahvilla...



Keittiöni voimataulu - kuitulevyyn kiinnitetty batiikkikangas - vitosen löytö kierrätyskeskuksesta. Tästä tykkään.

torstai 4. joulukuuta 2014

Sauvajyvänen sen ensin sanoi



"Minua siis vaivaa tällä hetkellä joulukuinen someähky. En kaipaa uusia reseptejä joulupöytään, en ehdi askartelemaan/sisustamaan ja lahjatkin on jo ostettu. Tuntuukin siltä, ettei netin yltäkylläisyys tuo joulua lähemmäksi, vaan päin vastoin turhauttaa ja saa aikaan vastareaktion."
-Sauvajyvänen-

Meillä on eletty vähän vastaavissa antijoulutunnelmissa nyt jo jokunen vuosi. (Linkissä kolmetoista hyvää selitystä ja syytä :)



Joulusta tuli jostain syystä jonkinlainen suorittamisjuhla - koko perheelle. Pakoreitiksi haaveiltiin kaukomatkaa pyhiksi - sekin kariutui aina ison porukan ja budjetin haasteelliseen yhtälöön.
Ratkaisuksi keksittiin kuitenkin niinkin yksinkertainen oivallus kuin että tämä on meidän koti ja meidän joulu - ja meidän perhe voi viettää kotona joulua ihan niin kuin haluaa. Jos perinteet tuovat iloa, niistä pidetään kiinni - jos ne eivät tunnu omilta - jopa ahdistavat, niitä ei ole silloin pakko noudattaa...



Pois on yhteisestä sopimuksesta jätetty "pakolliset" lahjaostokset, joulukorttitalkoot, joulukoristeet ja perinneruuat. Kiinni on pidetty meille kaikille tärkeistä asioista: koti siivotaan viimosen päälle - sauna pestään mäntysuovan tuoksuiseksi, ikkunat ja se uunikin jynssätään, kaikki irtoava tekstiili pölläytetään pakkaslumessa. Puhtaan raikas koti koristellaan lampaantaljoilla, kynttilöillä, kukkasilla ja takkatulella - "joulukoristeilla", joista voi nauttia aina kevätaurinkoon saakka.
Joulukuusi tälle vuodelle on vielä harkinnassa. Mietimme sen asian sitten h-hetken koittaessa...









Jouluruokalistalla on koululaisten lomaviikoiksi tänä vuonna Lempin toiveesta gruusialaista kasviskaalilaatikkoa, Anetelle porkkanasosekeittoa ja punajuuripastaa, minä haluan itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja meinasin kokeilla tehdä vatruskoita, pipareita kaikille, miehelle riisipuuroa ja rusinakiisseliä, jälkkäriksi vohveleita ja lakkajäädykettä - niitä nyt ainakin...
Telkkariherkuiksi paljon tuoreita lanttuja, porkkanoita ja kukkakaalia kera dippikastikkeen, hyvää juustoa ja ehkä vähän hampunsiemenillä jatkettua suklaata :)

Viime jouluna meillä ei katsottu joulurauhan julistusta - kun ei muistettu, ei käyty hautausmaalla - kun ei muutenkaan käydä, ei kuunneltu joululauluja - kun katsottiin tuotantokausia, eikä annettu lahjoja - kun ne kirpparilöydöt tulee aina purettua kassista sen saman tien :)

Mutta katsottiin porukalla viisi (kyllä, viisi :) tuotantokautta Mad men -sarjaa ja saunottiin ja istuttiin kylkimyyryä sohvalla ja syötiin jokaisen toiveherkkuja...
Tälle joululle olemme säästäneet loput Mad men -sarjan kaudet. Haussa ja harkinnassa on joku muukin kaikille sopiva kiva sarja.



En ole aiemmin oikein uskaltanut aiheesta kirjoittaa... Olenko joulurikkuri? Onko perinteiden noudattamatta jättäminen sosiaalisesti hyväksyttävää? Kuinka moni on suutahtanut saapumatta jääneestä joulukortista?
Tämä joulusysteemi menee kuitenkin meillä nyt koko perheen toiveesta näin - ennen tehtiin ihan eri tavalla - kenties tulevaisuudessa taas uusilla kuvioilla - tai palataan vanhoihin perinneresepteihin...
Näissä mietteissä toivotan kuitenkin rauhaisaa ja onnellista omannäköisen tai perinteisen joulun odotusta sinullekin :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vielä vähän parempi välipala


Jokunen aika sitten esittelin yhden oman välipala- ja evässuosikkini; hapankaali-raejuustosekoituksen. Siihen en ole kyllästynyt vieläkään - mutta ihmettelen juuri, miten meni vuosia, ennenkuin hoksasin lisätä annokseeen ituja...

Nyt talvella tuoreet idut ovat niin ykköstavaraa, ettei niiden puolesta voi liikaa puhua. Itse idättäen idut ovat edullista, vitamiini- ja kivennäisrikasta, monikäyttöistä ja lähes kaloritonta ravintoa. Jos pavut aiheuttavat ilmavaivoja, idätettyinä ne yleensä kuitenkin sopivat lähes kaikkien elimistölle.

Virallisesti kauppatavarana idätyskipon saa alle parillakympillä - ei paha hinta hyvän harrastuksen aloittamiselle sekään, mutta kirppareilta idätysastioita löytyy aika helposti eurolla-parilla. Niin kauan kuin sopiva kippo on hakusalla, voi idätystä ihan mainiosti harrastaa pienisilmäisellä verkkosihdillä. (Se onkin ainut tapa idättää mm. tattaria - ei ainakaan minulla onnistu umpinaisessa idätyskipossa.)

Minulla idätyspiste on yhdellä keittiön kaappihyllyllä tiskialtaan vieressä. Muistilappu osoitettu jokaiselle jääkaapilla kävijälle - samalla voi huuhtaista itukupin :) Siemeniä voi huuhtaista useamminkin kuin pari kertaa päivässä - eivät toisaalta pistä suuremmin pahakseen, vaikka operaatio välillä unohtuisikin...

Vasta valmistunut itusatsi. Kunhan päivä kirkastuu, laitan idut vielä muutamaksi tunniksi ikkunalle vihertymään.
Huuhtaisen satsin vielä kertaalleen - siinä itämättömät siemenet huljuuntuvat pois. Tässä erässä on iHerb:iltä tilattua sarviapila-retiisinsiemen sekoitusta. Mukavan aromikas ituina, mutta itävyysprosentti ei ole ollut ihan paras mahdollinen.
Itusuosikkejani ovat myös mm. helppo sinimailanen ja ruokaisa mungpapu.
Siinä se on - aika täydellinen kaamoksen vastaisku: Ituja, hapankaalia ja nokkosensiemeniä. Mausteena raejuustoa ja hampunsiemeniä.
Uskallan sanoa, että nyt on lautasellinen aika täyttä tavaraa :D






-Liottamisen ja idättämisen seurauksena siementen sisältämien vitamiinien määrä kohoaa ja niiden ravintoaineet muuntuvat helpommin sulaviksi.

-Iduissa on mm. A-, B-, E-, C-, ja D-vitamiinia yhdistyneinä kivennäis- ja hivenaineisiin sekä entsyymeihin.

-Elimistön on helppo käyttää hyväkseen itujen kivennäisaineita, koska niitä liukenemattomaan muotoon sitova fytiini hajoaa idätyksessä.

-Papujen siältämä proteiini muuntuu idätyksessä helposti sulavaksi. Jos palko- tai papukasvit aiheuttavat ilmavaivoja, luultavimmin samat kasvit idätettyinä sopivat kuitenkin mainiosti.

-Idut ovat kuiturikkaita.

-Niissä on myös mm. prebiootteja, DNA-vaurioita korjaavia antioksidantteja ja hyödyllisiä kasvihormoneja.

Alla vielä vanha (huono) kuva tattarin idätyksestä.

Sen verran hapankaalivinkkiä, että tämän vuoden kaalisato tuntuisi olevan aika hyvälaatuinen. Marraskuussa tekemäni hapankaali mehustui helposti - eli onnistuu varmasti hyvin vielä nyt joulukuussakin.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kanelia ja kanelia



Suomalainen joulu tuoksuu kanelilta. Se on riisipuuron ja piparien "pakollinen" mauste. Läpi vuoden kaneli maustaa vähintäänkin omenapiirakat ja korvapuustit.
Kotoisalla kanelilla on  myös "pimeä puoli" - sen suuret luontaiset kumariinipitoisuudet nousivat jokunen vuosi sitten otsikoihin. Kanelin sisältämä kumariini on maksalle myrkyllinen aine - aiheeseen onkin reagoitu mm Eviran toimesta. Terveille aikuisille kassiakanelia suositellaan korkeintaan tee- tai ruokalusikallinen päivässä (saantisuositukset hiukan vaihtelevat eri lähteissä), maksaongelmaisille tai pienille lapsille ei lainkaan.

Gluteenittomat keventäjän piparit.


Kanelin ystäville lohdullinen tieto kuitenkin oli, että ainoastaan kassiakanelin kumariinipitoisuudet ovat huomioonotettavan korkeat. Ceylonkaneli selviää lähes puhtailla papereilla - sisältää hitusen kumariinia, niin kuin kotoinen mustikkakin. Pitoisuudet ovat kuitenkin niin olemattomia, ettei niitä tarvitse käytännössä huomioida

Kumariinikohu aiheutti vielä jokunen vuosi sitten päänvaivaa - käytännössä kaikki isojen kauppaketjujen valikoimassa oleva kaneli oli (ja on edelleen) korkean kumariinipitoisuuden kassiakanelia. Minulla ei tästä kaneliaiheesta ole ostajan näkökulman kokemusta kuin paikallisen Cittarin ja Lidlin verran - kummastakaan ceylonkanelia ei ole löytynyt. Enkä siis osaa nyt sanoa, saako sitä yleisesti isommista marketeista, vai kuuluuko ceyloninkaneli ainoastaan luontaistuotekauppojen valikoimaan?
Teollisuus ei käytä ceyloninkanelia käytännössä lainkaan - koska se on kalliimpaa - ja koska kassiakaneli on voimakkaamman makuista.



Tavallista kanelia saa alle kympillä kilo - mutta tässä on kyllä yksi kohta, jossa ei kannata niillä kilohinnoilla tinkiä... Tietysti tieto ceyloninkanelin turvallisuudesta on tärkeä valintaperuste sekin, mutta myös maku vakuuttaa.

Ceyloninkaneli on pehmeän aromikasta - mielestäni siinä on vähän suklainenkin maku. En osaa sanoa, onko eri merkkien ceylonkaneleilla suuria eroja, mutta ainakin käyttämäni Frontier luomukaneli on tosi pehmeää.

Kassiakaneleissa on valtavia laatueroja. Siitä sen verran, että aikoinaan ostin luokkaretkirahastoa keräävältä pikku pojalta ison kanelipurkin. Se oli aikaa, kun en vielä edes tiennyt, että on olemassa kanelia ja Kanelia... Se ovenraosta pikku myyjältä ostettu kaneli oli niin kertakaikkisen karmeaa, että vaikka olen ihan satatarkka kierrättäjä ja ruokahävikin välttäjä, niin se puoli kiloa luokkaretkikanelia joutui kompostiin.

Asun pikkukaupungissa, josta kaikkia haluamiani luontais- tai luomutuotteita ei löydy. Olen muutenkin ihan äärimmäisen huono kaupoissa ja kaupungilla kiertelijä - eli en käy läänin "pääkaupunginkaan" keskustassa kuin ehkä max. kerran vuodessa...
Minulle yksinkertaisinta ja helpointa on tilata tarpeellinen nettikaupoista - ja eniten siitä syystä iHerb-nettikauppa onkin aika usein edustettuna näissä keittiöhankinnoissani.
Kanelin osalta ostan aina isoja kuluttajapakkauksia koska kaneli säilyy pitkään, käytän kanelia paljon ja isompi pakkaus on edullisempi.

Hintaa kuvassa näkyvällä 453g pakkauksella on 17,43€, eli pyöreät neljäkymppiä kilo. Tilattu iHerb -nettikaupasta.
Tämä Frontier kaneli on luomulaatuista ceyloninkanelia.




Kiitos edellisiin juttuihin tulleista kommenteista ja kysymyksistä. Viimeiset pari viikkoa ovat hurahtaneet yhdessä sun toisessa kiireessä ja blogiharrastuskin sitten jäänyt vähän paitsioon. Julkaisen kommentit yleensä puhelimen kautta, mutta en edes yritä siellä niihin vastaamista... Parikin kertaa kun olen saanut aikaan aika totaalisen sotkun blogini lähdekoodiin puhelinta näprätessä. Istahdan viimeistään huomenissa koneelle ja päivittelen postit - kiitos vielä kerran kärsivällisyydestä :)

Tässä vielä yksi vastaan tullut mielenkiintoinen artikkeli kanelista:

http://www.magneettimedia.com/kaneli-ja-magnesium-ovat-yhdessa-maailman-tehokkain-verenpainelaake/

Tilausvinkkejä iHerb -nettikauppaan.

kaneli ja kumariini / kanelin terveysvaikutukset / kanelin myrkyllisyys

tiistai 25. marraskuuta 2014

Viikon varrelta

Tämä ilahdutti: SPR-kirpparilöytönä uusi idätysastia parilla eurolla. Minulla on jo omat hyviksihavaitut Friggs-idätyskipot, mutta tällä pääsee Veera-tytär harrastuksen alkuun uudessa kodissaan.
Idätysastioissa löytyy monta mallia - usein niitä ei edes tahdo huomata kirpparien muoviromulaareista. Jos idätys on vielä "pitäisi" -listalla, niin kannattaakin tutkailla vähän tarkemmin kirppareiden laarit. Olen löytänyt uusiakin idätysastioita eurolla-parilla

Tämäkin ilahdutti - arpajaisvoitto Minäkö keski-ikäinen blogiarvonnassa.

Ensimmäisiä joululahjojakin löytyi kuin vahingossa - Lorna Byrne, Enkeleitä hiuksissani. Sain oman kirjani lahjaksi ystävältä - nyt löysin kierrätyskeskuksesta eurolla toisen. Hyvänmielen kirja, joka on ilo antaa eteenpäin.
Joululahjoja kannattaa etukädessä etsiä kirppareilta - ainakin nyt kirjojen osalta. Kirja ei kulu kertalukemalla tai hyllysäilytyksessä ja niitä saakin ihan uudenveroisina. Tosin oma tunnelmansa on hiirenkorville tutkituilla, entisen omaistajan rakastamilla yksilöilläkin... Onnekas löytää kiertoon laitettuja uutuuksia - yhtään huonompia eivät ole vanhat klassikot...

Kokeilin hapankaalileikkeiden valmistusta. Irrotin lehdet varovasti, poistin paksut lehtiruodit, leikkasin sopivan kokoisiksi paloiksi... Pulikka teki paloista sen tuhannen silppua - eli perinteistä hapankaalia... Kehitystyö siis niiden osalta vielä vähän vaiheessa :D
Yhden hapankaalipytyn maustoin kokeeksi korianterin siemenillä - ei ehkä ollut ihan paras setti
Sain lintulaudan keittiön ikkunan alle - siihen missä eniten tulee istuskeltua. Keksimme ripustaa laudan kahdella ketjulla ja koukuilla kattolipan alle roikkuvaksi. Ihan ok systeemi - maahan lyöty tolppa kun on heilahtanut nurin jo useampana talvena...
Mitä oravien kanssa pitäisi tehdä... Välillä niitä hätistelen pois mutta kai niidenkin on syötävä?

Talvella on kiva leipoa - vaikka joka päivä... Olen muunnellut aiemmin esittelemääni puolukka-kookos-piirakkaa vieläkin kevyempään suuntaan. Tässä taikinapohjassa ei ole lisättyä rasvaa (ei edes kookoshiutaleita).
Marjoina olen käyttänyt myös mustikkaa ja pinnan muruseokseen olen käyttänyt kookoksen tilalla tattarihiutaleita. Ihan mainio arkipiirakkaohje. Laitan vielä tästä tarkempaa juttua joku päivä.


Lempi-tytär halusi laskiaispullia. Googlaili aikansa ja päätti kokeilla Täydellisten gluteenittomien pullien reseptiä...
Ensin tehtiin ihan ohjeen mukaan - mitä tapahtui... :D

Leipomisessa on jotain maagista... Vaikka nyt niinkin yksinkertainen ohje kuin peruspulla - samoilla aineksilla jokainen leipuri valmistaa ihan omannäköisensä ja -makuisensa pullan.
Lempi ei luovuttanut - muokkaili reseptiä ja valmistusohjetta. Tässä osin tattarijauhoon valmistuneet, omenakompottitäytteiset gluteenittomat marraskuun laskiaispullat

Iltalukemisena nyt.

torstai 20. marraskuuta 2014

Viiniä ja hevimetallia


Vaihdoin viinit pääosin luomuihin jo vuosia sitten. Ensimmäinen luomuviinipulloni oli lahja ystävältä - ja se yllätti positiivisesti pehmeällä aromillaan. Vaikka en ole ollenkaan asiantuntija viinien maailmassa, olen siitä lähtien etsiskellyt ja maistellut aktiivisesti luomuvaihtoehtoja. Kymmenisen vuotta sitten luomuviinit - niin kuin muutkin luomutuotteet olivat vielä aika harvalukuisesti edustettuna. Nykyään luomua alkaa jo löytyä aika hyvin - niin elintarvikkeista kuin viineistäkin.

Senkin muuten huomasin aikanaan, että luomuviinit eivät aiheuttaneet öistä sydämentykytystä tai kaulan ja rintakehän alueelle helahtavia punaisia länttejä ollenkaan siinä määrin kuin tavalliset viinit. Olin jo tottunut hyväksymään oireet pakollisena kylkiäisenä parin viinilasin jälkeen. (Syytä niihin en sitten koskaan vaivautunut selvittämään, viinin vaihto luomuun tuntui auttavan.)

Yksi minua mietityttänyt viiniasia oli jostain lehdestä saksittu ja kaapin oveen teipattu pikku lista viinintuottajamaista, joiden viineissä on eniten tai vähiten raskasmetalleja.
Lyhyesti: Etelä-Amerikan viinit selvisivät tutkimuksesta puhtailla papereilla, Euroopan viinit taas eivät - tosin Italian viinit olivat yllättäen jutun mukaan puhtaampia kuin muiden Euroopan maiden viinit...
En ole Suomessa törmännyt sen kummempaan uutisointiin aiheesta kuin sen yhden talteensaksitun pikkulappusen verran.

Tosin olen miettinyt sitäkin, että se viinien sisältämiä raskasmetalleja mittaava tutkimus ei ole voinut olla kovinkaan kattava huomioiden lukuisat viinitilat ja paikalliset olosuhteet. Eli en menisi tuomitsemaan koko Unkarin viinintuotantoa vain siksi, että maa sattuu olemaan sen yhden listan jumbosijalla...

Ihan vaan yksinkertaisesti asioita yhdistellen - valitsemalla luomuviinin voi kuitenkin lienee aika hyvällä omallatunnolla kuitata tämän raskasmetallipähkäilynkin hoidetuksi :)

Tosin on nyt vielä omakohtaisestikin koettuna sekin sanottava, että niin viineistä kuin muistakin alkoholijuomista löytyy hienoja tuotteita ilman luomumerkintääkin.



Tässä kuitenkin Alkon uutuusviini, jonka sain maahantuojalta testattavaksi - ja joka kuulostaa täydellisen hyvältä joka suhteessa: Reilun kaupan luomuviini Argentiinasta - Tilimuqui Cabernet Sauvignon Bonarda.

"Viini on saanut nimensä pienen ja köyhän Tilimuqui-kylän mukaan, josta monet La Riojanan työntekijät ovat kotoisin. Tilimuqui -viini tulee kauniista ja syrjäisestä Famatinan laaksosta."

Ja miksi tämä viini ainoastaan kuulostaa hyvältä? En ole tuotetta vielä maistellut, koskapa päätin viettää alkoholivapaan vuoden - ihan vain testatakseni, miten keho ja mieli reagoivat pidempään totaaliraittiuteen. Viinaton vuosi on nyt kohta lusittu - eikä siitä ainakaan mitään haittaa ole ollut...
Kirjoitan kokemuksia ja havaintoja aiheesta toisella kertaa. Tammikuun taidan kuitenkin aloittaa avaamalla tämän lupaavan luomuviinipullon :)



Alla vielä poimintoja postauksen lähdeartikkelista. Juttuun ei kannata takertua, mutta kenties tämä motivoi selvittämään viininviljelyolosuhteita. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, etten haluaisi valita viinejä, joihin käytetyt rypäleet on poimittu suurten teollisuusalueiden tai moottoriteiden laitamilta...
"Tilimuqui on kaunis ja syrjäinen kylä Famatinan laaksossa Argentiinassa" - se kuulostaa aika täydelliseltä :)


"Wines from three of the 15 nations studied had safe levels of heavy metals: Italy, Brazil, and Argentina.

Based on the maximum THQs (target hazard quotients) for wines from each nation, here's the list of the worst offenders:

Hungary
Slovakia
France
Austria
Spain
Germany
Portugal
Greece
Czech Republic
Jordan
Macedonia
Serbia

Hungary and Slovakia had maximum potential THQ values over 350. France, Austria, Spain, Germany, and Portugal -- nations that import large quantities of wine to the U.S. -- had maximum potential THQ values over 100.

Argentinean and Italian wines did not have significant maximum THQ values.

Where do the heavy metals come from? That's unknown. Possible sources include the soil of the vineyards in which the wine grapes are grown, the fungicides sprayed on the grapes, and possible contaminants in the yeasts used to ferment the wine.

A THQ over 1 indicates a health risk. Typical wines, Naughton found, have a THQ ranging from 50 to 200 per glass. Some wines had THQs up to 300. By comparison, THQs that have raised concerns about heavy-metal contamination of seafood typically range between 1 and 5."

Lyhentäen lainattu artikkelista: Heavy metals found in wine

tiistai 18. marraskuuta 2014

Sienikeitto & sienirieskat gluteeniton

Nyt kun sienimetsäsesonki on auttamattomasti ohi, alkaa se toiseksi paras harrastus poiminnan jälkeen - sadon hyödyntäminen. Suosikkisieneni on suppilovahvero - koska: Olen löytänyt ihan hillittömän hyvän sienipaikan. Paras poiminta-aika ei osu minkään muun sienen tai marjojen kanssa päällekäin. Vahverot eivät kerää raskasmetalleja. Jatkokäsittely kuivaamalla on helppoa. Kuivattujen sienten säilyttäminen ei vie pakastintilaa.

No ainakin ne hyvät puolet nyt keksin - sen lisäksi että suppikset ovat tosi hyviä. Sienikeiton teen käytännössä aina kuivatuista suppilovahveroista. Sienten liotusvesi vaan on tahtonut olla se luvaton hävikki touhussa... Suppikset värjäävät liotusveden melkeinpä mustaksi. Se pitäisi käyttää keiton liemeksi, mutta en oikein tykkää väristä, jonka se keittoon tekee...

Nyt olen saanut puhtaan omantunnon senkin homman osalta koska aloin hyödyntää sienten liotusveden rieskataikinoiden pohjana. Liotusveteen jää värin lisäksi makua ja kivennäisaineita, joten se on senkin puolesta hyvä pohja näille helpoille leipäsille.

Tattarijauho sopii mainosti sienikeiton suurusteeksi - ja samalla keitosta tulee gluteeniton. Rieskat tein vanhan hyvän ja helpon ohjeen pohjalta. Siinä kokonaisia tattari- tai kaurasuurimoita liotetaan vähintäänkin yön yli taikinapohjassa. Ennen paistamista lisätään tarvittava jauhomäärä.

Oman keittoni päälle ripottelin kuivattua nokkossilppua - tietysti :)


Gluteeniton sienikeitto
5 kourallista kuivattuja suppilovahveroita (väljä litran mitta)
(reilu 5dl liotusvettä)
1-2 sipulia silputtuna
30g voita
3/4dl tattarijauhoja 
1.5l vettä
1 luomu kasvisliemikuutio
1-2mm (maustemitta) rouhittua mustapippuria (ripaus)
1-2mm Masajo ruususuolaa (ripaus)
2dl kermaa
Silputtua tuorepersiljaa & ruohosipulia (tai kuivattua)

Laita sienet likoamaan kylmään veteen (noin puolisen tuntia). Siivilöi, purista kuiviksi ja silppua.
Laita kattilaan voi, sieni- ja sipulisilppu. Kuullottele kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää tattarijauho, pyörittele jokunen sekunti sieni-voisilpussa. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja pippuri. Jätä kiehumaan hiljalleen noin puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja kuumenna - valmista. Lautaselle tuoreyrttejä.
Jos käytät kuivayrttejä, lisää ne keittoon jo valmistuksen alussa.

Laita sienten liotusvesi parin litran vetoiseen kulhoon. Sekoita siihen alla olevan rieskataikinan pohja-ainekset ja nosta jääkaappiin tekeentymään. Taikinaan lisätyt kokonaiset kaura- tai tattarisuurimot turpoavat leipomisvalmiiksi noin vuorokaudessa (allekin), mutta taikinapohjaa voi hyvin säilyttää jääkaapissa vaikka pari-kolmekin päivää. Nestepohjaan voi hyvin lisätä myös esim. ylipäivän mennyttä piimää.


Gluteenittomat sienileipäset
5dl kuivasienten liotusvettä
2dl tattarisuurimoita
2dl kaurahiutaleita (gluteeniton)
1rkl psylliumrouhetta
1tl soodaa
1/2tl leivinjauhetta
1/2 tl Masajo ruususuolaa
1rkl kuivattua kyntelisilppua
1dl smetanaa

Tattariryynit huuhdellaan. Kaikki ainekset sekoitetaan ja jätetään jääkaappiin yön yli tai vuorokaudeksi. Lisätään:

1-3dl tattari- tai kaurajauhoja (tai muita jauhoja)

Turvonneeseen taikinapohjaan sekoitetaan ennen paistamista 1-3dl haluttuja jauhoja. Jos tattari on uusi tuote ja maku, kokonaiset suurimot ovat helpoin tapa opetella niiden käyttöä Tattarisuurimot rieskassa ovat hyvin mietoja, ja ominaisaromi lähes huomaamaton. Kaura taittaa tattarin makua ja sopiikin tattarin pariksi leivonnassa mainiosti.

Taikina nostellaan leivinpaperille (6kpl/pelti). Paistetaan kiertoilmatoiminnolla pari peltiä kerrallaan 225°C noin 13min.



Itse tykkään tehdä nämä suurimorieskat mahdollisimman löysään taikinaan - silloin taikinan voi vain nostella lusikalla pellille - leviääkin melkein itsestään. Jos käytät enempi jauhoja, rieskat taputellaan jauhotupsauksen kanssa käsin muotoonsa ja rei'itetään haarukalla ennen paistoa. Hyviä ovat molemmilla tavoilla. Kokonaiset suurimot jättävät leipäsiin mukavan rouskuvan rakenteen.

Tässä tarkempi ohje vastaavaan rieskataikinaan.




suppilovahverokeitto gluteeniton / helpot rieskat /resepti ohje / keitto kuivatuista sienistä /