tiistai 30. syyskuuta 2014

Keventäjän Halloween-brownie


Brownie on herkkua isolla H:lla - mutta kaloreita siinä onkin sitten sillä isolla K:lla... Tosin perinteinen brownie on niin täyteläinen ja makea, että pieni annospala (yleensä ;) riittää kertakahvitteluun.

Nyt kuitenkin vinkkinä kurpitsasesonkiin sopiva brownie-tyylinen suklaaleivos Halloweenin henkeen. Eikä tässä ainoastaan kevennetä rasvan ja sokerin osalta perinteistä brownieta, vaan tehdään siitä perunajauhoja käyttäen gluteeniton.

Se kevyempi brownie

75g voita
1dl intiaanisokeria (1.5dl)
1 muna
100g tummaa suklaata
1dl kurpitsasosetta
1dl perunajauhoa 
1rkl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1mm ruususuolaa
(1rkl viskiä)

Laita paloiteltu suklaa sulamaan vesihauteeseen. Vaahdota huoneenlämmin voi ja intiaanisokeri. Lisää muna hyvin vispaten. Lisää kurpitsasose sulaan suklaaseen - samalla suklaa jäähtyy sopivaksi. Pyöräytä suklaa-kurpitsaseos voivaahtoon. Sekoita kuivat aineet. Lisää sihdin läpi taikinaan. Sekoita kevyesti.

Paista 175°C noin 18min. Paistoaika riippuu hiukan uunista - älä ylipaista, brownien pitää jäädä kosteahkoksi.
Minullakin tahtoo olla pahana tapana venyttää paistoaikaa pari minuuttia liikaa - pitäisi vaan uskoa, että tässä tapauksessa taikina saa tarttua keskeltä tikkuun...

Itse olen käyttänyt tämän kevennetyn brownien paistamiseen ∅ 20cm pyöreää irtopohjavuokaa, jonka pohjalle laitan leivinpaperin. Reunat voitelen noin 2-3cm korkeudelle.

Meillä 1dl sokeria tähän taikinaan on jo reilustikin riittävä makeus - erityisesti silloin jos brownie tarjotaan makean kaurajäätelön kanssa. Jos tarjoilet leivoksen vähäsokerisen kerma-rahkan kanssa, voit halutessasi lisätä sokerin osuutta taikinassa hippusen verran.

Enpä olisi itse osannut näin muikeasti hymyilevää Halloween-brownieta muotoilla. Naurettiin porukalla tälle omin neuvoin hövelin näköiseksi tekeytyneelle kakkuselle :)


Halloweenin jälkkäriversio lapsille: Paina jäähtyneestä browniepohjasta pyöreitä paloja piparimuotilla.
Vispaa 2dl vispikermaa kovaksi vaahdoksi (lisää halutessasi kermavaahtoon 1-2dl maitorahkaa) ja makeuta ripauksella intiaanisokeria. Pursota seoksesta "kummitus" ja koristele lakupaloista leikatuilla silmillä.
Aikuisille tarjottavaksi tarkoitetun brownien voi maustaa tilkalla viskiä (taikinan sekaan tai valmiin leivoksen päälle teelusikalla lirutellen - kohtuudella :)
Kaurajäätelö on meidän suosikki kaupan jäätelöistä. Sopii tähänkin.
Perinteisesti perunajauhoista on valmistunut se takuumurea kääretorttupohja, tai sitä on lisätty osana täytekakkutaikinaan nimenomaan mureutta tavoiteltaessa. Perunajauhot ovat yksi gluteenittoman leivonnan kulmakiviä, mutta edullisen kotimaisen perunajauhon käyttöä voin suositella muillekin, kuin gluteenia vältteleville.

Itse käytän perunajauhoja, koska ne ovat gluteenittomuuden ohella monikäyttöisiä, kotimaisia ja luomunakin edullisia. Luomulaatuisenakin Joutsenmerkillä varustetun, suomalaisen perunajauhopaketin hinta on vain noin 1,50€.

Syksyllä (sienestyksen jälkeen :) parasta on palata pihoilta ja metsistä kotikeittiöön. Lämmitellä uunia ja leipoa. Sytytellä kynttilät. Pukea koti talveen. Ja järjestää pimenevän syksyn kunniaksi Halloween-juhlat.

Yhteistyössä Blogirinki & Finnamyl

        

  Finnamyl logo

maanantai 29. syyskuuta 2014

Puutarhakesä 2014

 "Perinteen kirjoittaja on sanonut, että ihminen voi keskittyä elämänsä aikana joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon. Rakentajien työ saattaa viedä vuosia, mutta jonain päivänä rakennus on valmis. Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien seiniensä vangeiksi. Elämä menettää merkityksensä rakennustyön päättyessä.

Mutta on olemassa myös niitä, jotka kylvävät. He joutuvat kärsimään ajottaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista vaihteluista, ja harvoin he lepäävät. Mutta toisin kuin rakentajan rakennus, puutarha jatkaa ikuista kasvuaan. Ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa, elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua."
-Paulo Coelho, Brida

Näin hienosti sen sanoi Paulo. Puutarhurin pienistä - ja vähän isommistakin vastoinkäymisistä tehtiin suuri seikkailu...

Menneen kesän sää oli virallisestikin poikkeuksellinen - tosin minun rajallisen puutarhaharrastukseni kantapäänkautta opettamaa on, että jokainen kesä on poikkeuksellinen.

Ihan oikea palstaviljelijä, Sauvajyvänen, on hänkin mieltä että tämä kesä oli poikkeuksellinen - ja mitä se poikkeus sitten tarkoitti minun pihallani:

-Iso osa aikaisia lavapenkkikylvöksiä jäi itämättä. Siemenet kai vain yksinkertaisesti mätänivät kesäkuun kosteassa kylmässä mullassa.


-Herneet ja pavut itivät huonosti. Tein paikkauskylvöjä myöhään kesäkuussa (saattoi olla heinäkuunkin puolella) ja sillä toimenpiteellä satoa sitten kuitenkin tuli normaaliin tapaan. Eilen otin talteen loput.


-Pinaatti ei itänyt - eikä uusintakylvökään. Sen pitäisi olla se kaikkein helpoin...

-Avomaankurkkukylvökset eivät itäneet. Uusintakylvös kyllä, muttei ehtinyt valmiiksi.

-Salaatti iti ja kasvoi hitaasti. Endiivi menestyi parhaiten.

-Purjot jäivät rimpuloiksi. Tähän tosin löytyy ihan oikea selitys :D Linnut huomasivat että purjojen paksun heinäkatteen alta löytyy ne isoimmat madot - purjontaimet oli peuhdottu nurin joka jumalan päivä...

-Kaalikärpäsen toukat vikuuttivat lehtikaaleja. Kaksi mäntysuopaliuoskäsittelyä ehkä auttoi - ehkä ei... Loppukesällä kasvun vauhti voitti toukkien lisääntymistahdin. Nyt lasilavan lehtikaaleja riittää tuorekäyttöön varmasti jouluun saakka. Ensi kesänä kokeilen suorakylvöä ulos harson alle ja lavaan.


-Omenoita tuli lupaavasta kukinnasta huolimatta huonosti. Kesäkuun kylmyys?


-Ensimmäinen kerta, kun tyrninmarjasato jäi ihan nolliin. Räksät tyhjentivät ne vähätkin - menkööt.

-Toissa syksynä itusilmuista istuttamani valkosipulit eivät vieläkään ole kummoisen kokoisia - jätin multiin kasvamaan vielä yhden kesän. Lannoitus? Kuivuus? Istutin toiveikkaana lisää :)

-Pelargoniat eivät taaskaan kukoistaneet. Huono kanta? Tarjoustaimet? Lannoitus?

-Ruukkuyrtitkään eivät ollenkaan olleet parhaimmillaan. Kylmä? Kuuma? Poikkeustila? :D

-Jättikurpitsa jäi pikkupojaksi. Kylmä kesäkuu? Kuiva heinäkuu? Voiman puute lehtikompostissa?

-Tomaatitkin vikuuttivat vihreinä melkein koko kesän. Ainut, joka edes yritti kypsyä, oli vanha siperialainen lajike. Ensimmäinen punainen avomaan tomaatti saatiin juhannukseksi, mutta luulen hyisen kesäkuun vaivanneen taimia vielä heinäkuun helteilläkin - tomaattien kypsymistahti oli hidasta. Silti suosikkikasvejani :)


Eilen ulkoa kerättyjä loppuja Wilma-tomaatteja - ja se pikkupoika...

-Endless summer -hortensia ei taaskaan kukkinut. Paikanvaihto suunnitteilla. Paljon pitäis...

-Samettiruusukylvökset eivät itäneet. Kylmä ja märkä? Yksi myöhäisempi ruukkukylvös pelasti siemenkannan.

-Lipstikka ei jaksanut alasleikkuun jälkeen kasvattaa uutta kunnollista satoa. Helle?

-Mustaherukat eivät olleet ollenkaan niin maukkaita kuin yleensä. Mistä johtuu?

-Maa-artisokka ei kuki vieläkään. Liian varjoinen kasvupaikka? Siirto edessä.

-Avomaan paprikat jäivät vihreiksi. Ensi vuonna uusi yritys aurinkoisemmalle paikalle.


Mutta jotain poikkeuksellisen hyvääkin kesään kuului:

-Alppiruusut kukkivat upeammin kuin koskaan aiemmin.


-Ensimmäisten chilien kylki punertui jo heinäkuussa. Kokeilen talvettaa ikunalla jokusen taimen.


-Karhunvatukat kukkivat upeasti - satokin oli mahtava.




-Syyskuun lopulla tontilla ei ole vielä käynyt pakkanen.

Mikä siinä muuten on, että jos ompelukone takkuaa, tai maito palaa pohjaan ja kuohahtaa hellalle, tai ukko lampustelee kumppareilla vastapestylle matolle - niin siinä hermot menee ihan tosissaan.
Mutta jos toukat syövät lehtikaalit, tai kylmä tuhoaa siemenet tai se hortensia ei taaskaan kuki, ei vaikka on siirretty jo kolmeen kertaa - niin ne faktat vaan toteaa seesteisen rauhallisesti - siinä nyt vaan tällä kertaa kävi näin. Ja ensi kesänä yritetään uudestaan.

Huomasiko kukaan toisen sinnikkään? Siellä se on, ylimmäisessä kuvassa, syyskuun 29. päivän aamuna preeria-auringonkukassa hyörivä pikku mehiläinen :)

Tulevalla viikolla en tosin tee yhtään pihahommia. En meinaa mitään muuta, kuin kerätä puolukoita ja etsiskellä suppilovahveroita ja syödä eväitä mättäällä. Ihanaa aurinkoista syysviikkoa sinullekin :)

perjantai 26. syyskuuta 2014

Gluteeniton durra-jauho


Olen nyt jokusen kerran ulkomaisia ruokablogeja selatessani törmännyt uuteen sanaan - sorghum flour. Googlekääntäjä selventi tuotteen durra-jauhoksi. Etsintä eteenpäin yllätti - aika vähän löytyi mainintaa tai juttua durrasta suomalaisissa gluteenittomissa resepteissä, vaikka durran sato on maailman viljasadosta viidenneksi suurin.

Yksi mielenkiintoinen pikku artikkeli durrasta löytyi Ilkka-lehden nettisivuilta. Siinä gluteenittoman durran leivontaominaisuuksia ja hyvää makua kehutaan kohotettavan leivän kohdalla.

"Elintarvikealan asiantuntijayritys Foodwest Oy:n vieraaksi tullut unkarilainen Anita Kollár on tehnyt keittokirjoja yli kymmenen vuoden ajan.
Kuitupitoisen durran käytöstä leivonnassa kertova teos on noussut Unkarissa parissa kuukaudessa maan kolmanneksi myydyimmäksi keittokirjaksi."

Anita oli leiponut maistiasleipiä messuvieraille.

"Laboratorioinsinööri Merja Kyntäjä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta saa arvostelijan tehtävän. Hän on maistellut myös sellaisia gluteenittomia leipiä, jotka on tehty riisistä, tattarista, hirssistä ja maissista.
– Niistä voi tulla kovia ja tiiviitä. Ne vanhenevat äkkiä. Kuituja on vähän.

Kollárin reseptillä syntynyt durraleipä yllättää Kyntäjän.
– Tämä on pehmeää. Se on noussut hyvin. Kun pintaa painaa, se palautuu."

Vaikka omassa keittiössäni suomalaiset gluteenittomat viljat (tattari ja kaura) ja perunajauhot ovat gluteenittomien leipomusten pääosassa, niin mausteeksi ja kokeiluun on aina  mukava saada ripaus jotain uutta.
Eniten minua kiinnostaa testailla, miten durra toimii gluteenittomassa sämpylätaikinassa
En käytä leivonnassa ollenkaan hiivaa (tuore tai kuiva). Työn alla onkin hiivattoman ja gluteenittoman sämpylätaikinan täydellinen resepti...

Merja Kyntäjän mielipidettä kovasta ja tiiviistä gluteenittomasta leivästä en kyllä ihan allekirjoita :) Kokeilepa vaikka tätä meidän hiivatonta ja gluteenitonta vuokaleipää.



Suomesta en ainakaan heti löytänyt durran jälleenmyyjiä. Tilasinkin nyt ensi alkuun kokeeksi yhden durrajauhopussin iHerbiltä - 623g pakkaus 3,50€

Samaan pikkupakettiin sain mahdutettua uutena mielenkiintoisena tuotteena Trials -osion tutustumistarjouksena Cococardio -jauhetta - 225g pakkaus hintaan 5,42€.

Ja mahtui mukaan vielä pussi luomu raakakaakonibsejäkin tarjoushintaan 13.22€ 454g.



Ylläolevan kuvan tilaustiedoista näet, miten iHerb'in bonusssysteemi (rewards) kuittaa osan tilauksen loppusummaa. Ensitilauksessa jokainen uusi asiakas saa oman bonuskoodin ja -tilin. Sinne kertyvät bonukset lyhentävät aina automaattisesti uuden tilauksen loppusummaa.

Tämän tilauksen kolme tuotettta menivät postipaketin painorajoihin (max. noin 1.8kg), jolloin postikulut ovat 3,14€. Ihan kohtuulliset - meidän nurkilla kun palvelu pelaa niin hyvin, että mukava postipoika tuo usein paketin ovelle saakka :)

Ja vielä kehut iHerbin toiminnasta - ei tästä enää paljon voi palvelu parantua: Perjantai-iltana kello 19:00 tekemäni tilaus on lähetetty matkaan samana iltana kello 20:55.
Asiakaspalvelustakin plussaa - aina kun olen lähettänyt sähköpostia kysyäkseni jotain, henkilökohtainen vastaus on tullut jo seuraavana päivänä.






Aiempia postauksiani iHerb -nettikaupasta. Jutuista löytyy hyviä tuote- ja tilausvinkkejä. Monia käyttämiäni ravinnelisiä ja elintarvikkeita olen tilannut jo vuosia iHerbiltä. Mm. D-vitamiinia ja Q10 -kapseleita löytyy usein tosi hyvinä tarjouksina.

Käyttämällä alennuskoodia QUJ081 saat alennusta ensimmäisen tilauksen loppusummasta. 
Jos ensitilauksesi on yli 40$, saat koodilla 10 dollarin alennuksen. 
Jos ensitilauksesi on alle 40$, saat koodilla 5 dollarin alennuksen. 

Ensimmäisestä tilauksesta avautuu oma bonustili, johon kertynyt saldo lyhentää seuraavan tilauksen loppusummaa. iHerb antaa silloin tällöin bonustilille pieniä extrapalkintojakin - paras omalle tililleni tullut ylläri oli 100$ ostosraha. 

Lisätietoa iHerb -bonuksista.

Ylin kuva: http://www.bobsredmill.com/
iherbiltä tilaaminen / iherb / iherb vitamiinit / iherb ja tullirajat / iherb ja postitus / miten tilaan irbiltä /iHerb ja alennuskoodi

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lopuista omenoista

Jo kuukauden verran on blogiini ollut lähes tungosta :) hakusanojen helppo omenasose uunissa ja kuivatut omenat taholta.

Ihan yhtä kauan olen itsekin kerännyt ja pessyt ja pilkkonut ja viipaloinut ja keittänyt (variksenmarja-omena vispipuuro) ja paistanut (omenakookospaistos) ja hauduttanut (uuniomenat) ja kuivattanut ja mehustanut (kurkkaapa linkistä miten mehuasema toimii - minulla on varattu aika taas lauantaiksi :) ja käyttänyt kaikki mutkin konstit, joilla saada talteen ja tuoreeltaankin hyödynnettyä arvokasta omenasatoa.



Joko loppuu mielikuvitus? Ja vielä olisi niitä viimeisiä syysomppuja joille pitää jotain keksiä...
Tässä vielä loppusadolle pari vinkkiä, jollet ole jo ehtinyt näitäkin kokeilla?

-Itse tykkään kovasti vanhasta retrojälkkäristä; appelsiiniriisi - mutta tuunattuna suomalaisempaan ja sesonkiin sopivampaan omenariisin muotoon. Ainesosiksi suosittelen kokeilemaan irtonaista punaista riisiä - ja makeudeksi vaahterasiirappia.

-Toinen hyvä, jutussa aiemminkin jo mainittu, on omenavispipuuro, jossa omenan makuparina toimii mainiosti variksenmarja.

-Rahka - meidän perheen suosikiksi on noussut rahkayhdistelmä, jossa on omenasosetta ja mustaherukoita. Ihan mainio makupari, jolla itsekin opettelin aikoinaan syömään mustaherukoita kokonaisina ja keittämättä.

-Ja vielä tämä - lasten ikisuosikki - omenalettuset.

-Piirakkaan ei paljon omenoita saa upotettua, mutta tässä yksi nopea ja helppo versio omenapiirakasta - gluteeniton ja tietysti myös tuttuun tapaani :) melkeinpä rasvaton ja sokeriton - hyvä arkipiirakka.

Oliko joukossa jotain uutta ideaa? Jos sinulla on jemmassa joku lyömätön omppuvinkki tai -linkki (gluteeniton), niin laitatko jakoon kommenttiboksiin :)
















omenaresepti parhaat / ohje omena / helppo ja nopea omenapiirakka /

tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksyn viimeiset


Pepi päärynä - meidän pihan luottopuu, vaikka meinasi jokunen vuosi sitten kuihtua kokonaan... Hyvään kasvuun lähtenyt puu alkoi muutaman vuoden ikäisenä mustuttaa latvaversojaan. Karsin lehtiä ja oksia pitkin kesää sitä mukaa kun lehdet tummuivat mutta tauti levisi läpi puun. Jätin rungon kuitenkin talven yli sijoilleen. Keväällä alarungosta elpyi yksi sivuverso, jonka sitten sidoin pystyyn entiseen kuivuneeseen runkoon uudeksi latvaversoksi.
Siitä kasvoikin uusi tukeva latva - ja vaikka puu ei nyt ihan mallikelpoisin yksilö runkonsa puolesta ole, niin päärynöitä saamme Keski-Suomen korkeuksilla joka kesä. Vaiva ei ole uusiutunut ja Pepi on edelleen pienistä vastoinkäymisistä huolimatta yksi suosikkipuuni kotipihassa.
(En koskaan ihan päässyt varmuuteen, mikä oli puuta yhden kesän vaivannut tauti.)

Tämän kesän päärynäsato oli hieman totuttua huonompi - ehkä kukinnan aikainen kylmyys haittasi pölytystä. Pepikin teki hedelmiä vain muutamaan oksaan. Niihin tosin ihan entiseen malliin, eli paljon. Pepi-päärynän hedelmä on näinkin pohjoisessa menestyväksi päärynäpuuksi isokokoinen (vaikka taimistoilla hedelmä luokitellaan pieni- tai keskikokoiseksi). Malto on kypsässäkin päärynässä kiinteää ja makean mehukasta. Väri hämää - kypsänäkin Pepi on edelleen vihreä, aurinkopuolen kylki saattaa punoittaa.

Tänään ravistelin syksyn ensimmäisen lumisateen keskellä loput päärynät pikku puusta ja keittelen kohta niistä kattilallisen päärynähilloketta.

Pepi-päärynä on Keski-Suomen korkeuksilla (kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla) kokeilemistani päärynälajikkeista paras. Ns. talouspäärynälajikkeet ovat mielestäni ainakin rajallisella tontilla ihan yhtä tyhjän kanssa. Oman Olga -päärynäpuuni aion syksyn mittaan kaataa uusien parempien lajikkeiden alta pois.

Pepin satokausi on pitkä - tuorepäärynää saa useankin viikon ajan. Loput herkulliset ja isokokoiset päärynät on helppo pilkkoa omenoiden tapaan hillokkeeksi. Puun kasvutapa on ainakin omalla tontillani pysynyt kohtuudessa (päärynäpuut tuppaavat kasvamaan liian isoiksi pienille kaavatonteille) ja se alkaa tuottaa satoa varhain - meillä muistaakseni jo seuraavana vuonna istutuksesta.

hyvä päärynälajike / virolainen pepi päärynä / paras päärynäpuu pihaan suomessa

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ensin se vain näytti hyvältä...

Se odotti uutta omistajaa kierrätyskeskuksen huivitelineessä - niitä euron kipale huiveja. Jo kaukaa vilkaistuna ison huivin värit näyttivät omilta - pehmeän sinistä ja harmaata.

Materiaalia tunnustellessa huivi oli pehmeän suloinen. Löytyi huivin toisesta päästä lappunenkin - 100% extrafine merino wool - made in Italy. Se riitti vakuudeksi. Kirppareilta ostan yleensä vain tuotteita, joista löytyy materiaalimerkinnät - ihan vain varuiksi - vaikka näyttäisivät ja tuntuisivat miten hyvälle...

Kotona pesaisin huivin varovasti - ja vasta huivia höyryttäessä huomasin sinisellä aplikoidun Marja Kurki -logon. Ilmankos huivi olikin näyttänyt niin omalta ja värit suomalaisilta - ja ilmankos villa tuntuikin niin pehmeältä ja laadukkaalta - koska huivi oli sitä parasta, meille suomalaisille suunniteltua :)


Huivista olen jo varma - se tulee olemaan tulevan talven SE huivi. Se, johon valitaan sopivan värinen neule tai takki - eikä ollenkaan niin, että valitaan niihin sopiva huivi.

Yksi syksyn parhaita hetkiä on se, kun saa kantaa kesävarastoista talviset neuleet takaisin esiin. Se kun pääsee hypistelemään pehmeitä neulepintoja ja ihastelemaan aidon villan lempeitä värejä. Neuleetkin tuntuvat kaikki taas ihan uusilta kun ovat olleet laatikoissa piilossa jokusen kuukauden.

Jyväskylän kierrätyskeskuksiin on tuotu ensimmäisiä talvivaatteita esiin viime viikolla. Myös SPR-kirppis on avannut talvisesongin. Sieltä kannattaa yleensä vilkaista ainakin takkiosastot. Ihan ilmaiseksi ei hyvälaatuisia tuotteita SPR:n kirppiksiltä saa, mutta itse olen löytänyt mm. kuin uuden Burberry villakangastakin neljälläkympillä.
Kaikki kevään ja kesän mittaan kirppareille lahjoitetut talvituotteet on yleensä säästetty syksyyn. Parhaat talvivaatepalat löytääkin melkeinpä varmimmin juuri nyt, näinä syysviikkoina.

Että semmoinen vinkkivitonen teille:) Minä löysin perjantaina oman huivini - ja kolme harmaata neuletta. Harmaa on se oma talvivärini, joka ei välttämättä kasvoja vasten imartele, mutta sinisävyinen huivi pelastaa paletin :)

Nyt eikun takaisin omenaporan ääreen. Joka öinen omenasosekattila vielä ladattava uuniin hautumaan... Rauhallista syyskuun sunnuntai-iltaa sinulle :)

torstai 18. syyskuuta 2014

Pikkujuttuja

Pumppupullo astianpesuaineelle yllätti. Hankinnan tein alkujaan ainoastaan esteettisin perustein - olin ihan totaalisen ällökyllästynyt astianpesuainepullojen epäsiistiin ulkoasuun. Käytössä olevan pesuaineputelin paperinen etiketti repeili ja rispaantui aina puolittain - mutta ei se retku tietenkään ikinä eikä raapimallakaan kokonaan irronnut...

Pumppupullo käsiastianpesuaineelle on ulkoasultaan siisti - niin laskeskelinkin. Positiivinen lisäylläri on se, että astianpesuainetta kuluu pumppupullon kautta enää murto-osa entiseen verrattuna. Tavan astianpesuainetta lorahti vauhdissa aina vahingossa ja väkisinkin reilusti. Pumppupullosta annostellen kertapainallus osuu suoraan astianpesuharjaan. Tippa riittää täsmäkohteena, eikä astianpesuainetta sen enempää kerralla tule vahingossakaan.
En edes muista, milloin olen ostanut nyt käytössä olevan käsiastianpesuaineen - kauan siitä kuitenkin on. Vähemmän astianpesuainetta tarkoittaa vähemmän kemikaaleja viemäriin ja säästyy siinä tietysti ajan mittaan jokunen eurokin.

Toinen pieni kätevä uudistus keittiöön oli muovilautanen Ikea-metallipurkin alle. Käsin pestävistä puulastoista valumavesi tuhraantui rei'itetyn purkin alle - nyt siistiytyi tämäkin nurkka.
En muista muovilautasen nimeä, mutta kustansi euron Ikealla.


Tätä Lämplig-kattilanalustaa pyörittelin edellisellä Ikea-reissulla. Oli silloin tarjouksessakin - olisiko ollut kolmisen euroa. Tyttäret kielsivät ostamasta enää yhtään "romua" keittiöön ja jätin sitten haikein mielin alustan hankkimatta...
Reissusta ei kuitenkaan kulunut kuin viikko, kun aiheesta tietämätön ystäväni antoi minulle lahjaksi mitäpä muuta, kuin tämän samaisen, käytössä hyväksihavaitsemansa alusen. Ei auttanut enää lasten mutinat - alusta tuli jäädäkseen - ja on just niin hyvä kuin kuvittelinkin. Ritiläalunen on riittävän iso uunista tuleville vuokille tai pelleille (miten se muuten kirjoitetaan - ei ole pellejä uunissa :)
Hinta alustalla on nyt 6,99€ - ei paha vieläkään, vaikka ei olisi tarjouksessakaan...

Ja vielä teevinkkinä: Ikealta löytyi myös tämä Upphetta kahvin- ja teenkeitin hintaan 9,99€. Reilun kokoinen presso on kätevä yrttiteen haudutukseen. Hinta on kohtuullinen ja muotoilu mielestäni yksinkertaisen selkeä.

Ikea ostoksia keittiöön

tiistai 16. syyskuuta 2014

Hapankaalin aikaa



Nämä on niitä aikoja, kun kannattaa pitää silmällä kaalin kilohintoja. (Edullisimmillaan sitä oli viime viikolla Prismoissa muistaakseni 0,69€/kg.) Ja siitä tarjouskaalista sitten tietysti takoa hapankaalia sen minkä ehtii...
Tämänsyksyinen kaalisato on mehukasta - eli ymmärtääkseni satovuosi on ollut hyvä? Ainakin kaali on laadultaan hyvää. Viime vuonna kaalit olivat tosi kuivakoita ja perinteinen hapankaalin valmistus puunuijalla mehustaen ihan oikeaa työtä...

Jotkut irrottavat kaalisilpusta nesteen pelkällä suolalla - itse en oikein usko että oikoen tulee niin hyvää.... Enpä tosin sitäkään voi faktana sanoa, kun en ole kokeillut. Oman hapankaalini pidän mahdollisimman vähäsuolaisena - hakkaan silpusta nesteet irti nuijalla ja maustan seosta mm. sipulilla, valkosipulilla ja piparjuurella.

Hapankaali on tuote, jonka valmistusta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Hapatus on idätyksen ohella mielenkiintoinen prosessi jo ihan vaikka pelkästä utelaisuudesta testailla. Miten se alkuun pahan hajuisesti vaahtoava kaalisilppu yht'äkkiä tuoksuukin kirpakan raikkaalle ja maistuu taivaalliselle...
Alkuvalmistelut ovat mukavaa yhdessätekemistä ystävän kanssa pimeänä syysiltana. Sitten vaan kärsivällistä odottelua parisen viikkoa ja jännitys tiivistyy purkkien korkkajaisiin.

Parisen vuotta sitten blogiin laittamani hapankaalin valmistusohje on ihan pätevä vieläkin - eli en nyt uutta vastaavaa postausta aiheesta tee. Mutta muistutan, jos et vielä ole ehtinyt kokeilla :)







"Hapankaali on laihduttajan unelmaruokaa, sisältää vain 18 kcal/100g ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Painonvartijoiden pistetaulukossakin hapankaali saa 0 pistettä eli on yksi niistä ruoka-aineista, joita saa syödä rajatta.

C-vitamiinipitoisuus on hapankaalin tunnetuimpia ominaisuuksia. C-vitamiinia hapankaalissa on 20mg/100g. Tämä kattaa jo lähes puolet päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Lisäksi hapankaali sisältää runsaasti erilaisia entsyymejä, B12 vitamiinia, koliinia ja asetyylikoliinia. Myös E-vitamiinia tuotteessa on runsaasti.

Hapattamisen vitamiinit säilyttävä vaikutus on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien, vaikkei tuolloin vitamiineja ollut edes osattu nimetä. Saksassa, jossa tuotteella on pitkät perinteet hapankaalia käytettiin tuolloin hoitamaan ummetusta, haavoja, kihtiä ja sokeritautia. Viime aikoina maitohappokäymistä on tutkittu laajasti uusin menetelmin, mm. mikrobiologian avulla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset ovat antaneet viitteitä kaalin ja hapankaalin vähentävästä vaikutuksesta syöpäriskiin. Luontaislääkinnässä hapankaalia käytetään haavaumien, tulehdusten, sienitautien sekä ruoansulatushäiriöiden hoidossa (vatsan turvotus).

Lisäksi paitsi kaalilla myös maitohappobakteereilla on paljon muita positiivisia terveysvaikutuksia. Maitohappobakteereja on luonnostaan ruuansulatuskanavassa, vaikka ei nauttisikaan maitoa. Niitä saadaan tuoreista kasviksista, hapankasviksista kuten hapankaalista, juustoista, piimästä ja muista hapatetuista maitotuotteista. Hapankaalin maitohappobakteerikanta syntyy spontaanin käymisen tuloksena toisin kuin hapatettavien maitovalmisteiden, joihin meijereissä lisätään kullekin ominaista tiettyä bakteerikantaa.

Maitohappokäyminen tarjoaa monia etuja. Ruoasta tulee mm. ihmisen elimistölle helpommin sulavaa. Tämä auttaa vatsaongelmiin, jopa maha- ja suolistohaavoihin. Vaikutus perustuu terveen bakteerikannan lisääntymiseen ja suoliston oman bakteerikannan vahvistumiseen. Lisäksi hapot tasaantuvat. Tästä seuraa ruoansulatuksen paraneminen ja ärtyneen vatsan rauhoittuminen. Paitsi että maitohappokäyminen takaa tuotteelle pitkän säilyvyyden, se tuo myös esiin kaalissa piilevät aromit, jotka ovat hapankaalille ominaisia."

Lähde: Rasilainen

hapankaalin valmistus resepti ohje 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hävikkiviikon kaalikeitto

Vielä ehdin mukaan tällä viikolla pinnalla olleen Hävikkiviikon viettoon omalla keittovinkilläni :) Tässä tarjolla kaalikeitto, johon on käytetty sen "oikean" kaalikeiton hukkapalat - ja vähän muutakin tavallisesti kompostiin heilahtavaa ainesosaa. Lopputulos on yhtään valehtelematta vähintäänkin tosi hyvä.

Mausteinen kaalisosekeitto
2 sipulia (lohkoina)
2 valkokaalin kantapalaa (ohuina viipaleina)
1 parsakaalin varsipala (ohuina viipaleina)
10 lehtikaalin varsipalat (pätkittynä)
1/2 tuorechili (pieneksi paloiteltuna)
1 yksikyntinen valkosipuli (pieneksi paloiteltuna)
2cm pala tuoretta inkivääriä (pieneksi paloiteltuna)
2 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen kesäkurpitsa (paloiteltuna)
1,5l vettä
1rkl kasvisliemifondia
2 mm Masajo ruususuolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2,5dl kookosmaitoa
Tuoretta persiljaa / korianteria (silputtuna)

(Tässä reseptissä näitä aineksia - mutta  voit varioida ohjetta ihan olemassaolevan jääkaapin sisällön mukaan. Usein käytän vain kaalinkantoja, sipulia, valkosipulia, jokusen perunan, mausteita ja kookosmaitoa.)

Lohko sipulit ja valkosipuli. Viipaloi kaalin ja parsan kannat (aika ohuiksi viipaleiksi, jotta varsikuidut eivät jää pitkiksi rihmoiksi sosekeittoon). Paloittele lehtikaalin ruodit. Silppua tuore inkivääri ja chilipala (poista siemenet).
Laita kattilaan öljy. Lisää kaikki kasvikset ja mausteet. Kuullota kaikkia keskilämmöllä ainakin kymmenisen minuuttia (voivat kevyesti ruskistuakin) ja lisää paloiteltu kesäkurpitsa (älä kuori). Pyöräytä vihanneksia vielä hetki. Lisää vesi ja mausteet.
Veden määrä on sopiva suunnilleen kasvisten tasolla. Keittele hiljalleen noin 30-45min - tai kunnes tiukimmatkin kantapalat ovat pehmenneet. Ihan pehmeiksi niitä ei tarvitse yrittääkään keittää - sauvasekoitin kyllä hoitaa loput :)
Lisää kookosmaito, kiehauta vielä ja soseuta samantien. Valmista.
Lautaselle tuoreyrttisilppua.

Makea kookosmaito on täydellinen makupari kirpakoille kaalinkannoille. Inkivääri ja chili tuovat keittoon lämpöä ja ripauksen tulisuutta. Kesäkurpitsa pehmentää keiton rakennetta. Maidoton kasviskeitto sopii myös vegaaniruokavalioon.



Ja vielä täsmennän reseptin ainesosia: Kaikkia perusvihanneksia voi vaihtaa niihin, mitkä nyt itsekullakin ovat jääkaapin "kantakippoon" viikon aikan kertyneet.

"Kantakippo" on tätä keittoreseptiäkin parempi hävikkivinkki. Jääkaapissa olevaan kannelliseen kulhoon (tai pussiin) kerätään muutaman päivän aikana kaikki kuitupitoiset ja maukkaat kanta- ja varsipalat, joita ei voi ruoanlaitossa juuri sillä hetkellä hyödyntää - ja jotka valitettavan usein heilahtavat kompostiin.

Valko- ja punakaalin kannat ovat perinteistä kompostikamaa. Ihan turhaan - ohuiksi viipaloituna sopivat täydellisesti sosekeittoihin tuoden arvokkaan kuitulisän - ja täyteläistä makuakin.

Lehtikaalin ruodit, mangoldin ruodit, mausteyrttinippujen tai -ruukkujen varsiosat - nekin ovat säästämisen arvoista kippotavaraa.

Parsakaalin varsista esimerkki: kuvissa Lidlistä ostettu kotimainen parsakaalipala 1,49€. Mielestäni aika kova hinta pienelle vihannespalalle. Ihan käsittämättömän siitä tekisi se, että heittäisin kovan keskivarren kompostiin.... Varren paino oli tässä tapauksessa aika tarkalleen sama, kuin ihan reiluihin varsiin jätetyillä kukinnoilla. Heittämällä puolet parsaa pois, parsakaalin nuput olisivat kustantaneet käytännössä tuplahinnan...




Kuullottelen sosekeittojen ainekset aina öljyssä ennen nesteen lisäämistä - mielestäni kuullotus tai jopa kevyt ruskistaminen tekee keitosta täyteläisemmän makuisen.
Hävikkiviikko herättelee meitä tarkkailemaan poisheitettyjen elintarvikkeiden määrää, joka on vuodessa noin 23kg roskiinmenevää syömäkelpoista ruokaa / henkilö.

Minä muistutan mm. tässäkin keitossa käytettyjen ainesten "tapahävikistä" - kuinka paljon heitetään pois käyttökelpoisia raaka-aineita (kuoria, kantoja, siemeniä, varsia...) vain, koska niin on tapana tehdä?
Omaan silmääni särähtävät aina pahasti kokkiohjelmien suurieleiset kompostiinheilautukset - huiskis - sinne vaan sikinsokin sankoon komeassa kaaressa kurkkujen sisukset ja yrttinippujen loput, kesäkurpitsan- ja juuresten kuoret, kantapalat ja muut...

"Roskiin heitetty ruoka kuormittaa ympäristöä valtavasti. Samalla se tekee lovea lompakkoon ja nostaa perheiden ruokakuluja. Kotitalouksissa roskiin joutuva ruoka tarkoittaa rahassa keskimäärin 125 euroa. Niinpä neljän hengen perhe hukkaa vuodessa jopa 500 euroa."

Ruoka - erityisesti luomulaatuiset kotimaiset kasvikset ovat mielestäni sen verran hinnakasta herkkua, että kompostiin en halua heittää yhtään käyttökelpoista osaa.

Kyseenalaista sinäkin kompostointi ja tee kerran viikossa oma kantakeittosi :D



 hävikkiviikko resepti ohje kaalikeitto / kasviskaalikeitto kaalisosekeitto / maidoton vegaani sosekeitto / kaali ja kookos /