torstai 23. heinäkuuta 2015

Koulimattomat


Ryhmäpurjoa voisi kai kutsua "laiskan puutarhurin purjoksikin". Mielenkiinnosta kokeilin tänä keväänä vanhaa kasvatusvinkkiä:
"Purjon ryhmäistutuksessa 24 purjosipulin siementä kylvetään yhteen ruukkuun. Taimia ei koulita tai eroteta toisistaan, vaan istutetaan ulos yhtenä pottina. Kasvatustapa olisi teorian mukaan rajallisella tonttitilalla satomäärältään tehokkaampi kuin yksittäin kasvatettuna - tosin laadultaan epäyhtenäisempi."

Nämä ryhmäpurjot esikasvatin ihan tarkoituksella - mutta ihan sama lienee, vaikka hyödyntäisi tarkoitukseen koulinnasta ylijäävät taimiryppäät?

Vielä toistaiseksi ryppäänä kasvaneet purjot ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin yksittäin istutetut. Etuna maksimaaliseen tilankäytön hyödyntämisen lisäksi on myös se, että alkukasvun hennot taimet ovat tukeneet toisiaan. Kasvutapaa sanoisin jopa "edustuskelpoiseksi" verrattuna varsinaisessa purjopenkissä vähän suuntaan jos toiseenkin kaatuileviin taimiin.

Istutin kolme ryhmäpurjorypästä uudelle kasvimaalle, ja yhden kokeeksi ruukkuun. Maassa kasvavat näyttävät voivan "paksummin". Lannoituksena olen käyttänyt ruohonsilppukatetta.

Yläkuvassa keskellä ryhmäpurjo - penkin reunakasviksi istuttelin taimipoistoista löytyneitä ruohosipulituppaita. Alla yksittäin istutettuja purjoja ja lehtiselleriä.


Lehtisellerin taimiakin jäi koulinnassa yli. Ylijäämärypäs oli niin tiukka, että taimet eivät päässeet käytännössä kasvamaan ollenkaan kevään mittaan. Vielä kesäkuussakin taimikippo nökötti kasvimaan nurkalla - ja istutin sen sitten siltään isoon ruukkuun terassin yrttiruukkujen joukkoon. Eikä se nyt ole mielestäni hassu tai turhake ollenkaan. Ihan kaunis lehtipuska - ja ohuita lehtisellerin varsia on kätevä nykäistä salaattien mausteeksi.

Että ainakin purjon ja lehtisellerin kohdalla kannattaa ensi keväänä säästää koulinnasta jäävät ylimääräiset taimet ja istuttaa ne ryppäinä hyödyllisiksi koristekasveiksi terassille :)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Yhden tontinnurkan tarinaa

Ensin ajeltiin vastaostetun talon nurmikkoa ja rakennettiin leikkimökki, joka maalattiin keltaiseksi. Sitten tulivatkin kaupungin miehet sinisissä haalareissaan ja Åkerman ison kauhansa kanssa... Nurmikko meni - mutta leikkimökki säästyi ja saatiin vielä uudet viemäriputketkin :)



Lasten pyynnöstä leikkimökki maalattiin punaiseksi ja äidin toiveesta ison kiven juureen istutettiin alppiruusuja ja mökin nurkalle kirsikka- ja päärynäpuukin. Ja vuosien ajan pienestä punaisesta mökistä kaikui tyttöjen kikatus - toisinaan läpi yönkin...



Sitten tytöt eivät enää mahtuneetkaan kunnolla edes seisomaan mökissä. Sinne alkoi kertyä romujemmoja - ja se näytti surullisen yksinäiseltä ja hylätyltä... Vaikka päätös oli haikea, se oli oikea - monen onnellisen hetken mökistä luovuttiin ja se matkasi kohti uusia leikkejä.

Ja se päärynäpuu - se kasvoi ihan vinoon - eikä niillä päärynöilläkään oikein mitään virkaa ollut. Kirsikkapuu vesoi pitkin nurmikkoa - ja niitä marjoja ei yltänyt poimia edes A-tikkailta - ja räksät ehtivät aina ensin. Puut kaadettiin ja pilkottiin takkapuiksi - ja kannotkin väännettiin ylös.



Nurkka näytti yht'äkkiä isolta ja valoisalta - ja tätä olin vähän laskeskellutkin - mökin alta paljastui puhdas hiekkamulta, jonka ympäri kiersi mökkiä reunustanut laattakehikko. Ihan täydellinen kasvimaan paikka. Jemmoissa oli jokunen ylijäämälaatta - niistä sai kasvimaalle pienen käytävänpätkänkin.



Se on siinä - maa-aines on kaivettu ja seulottu, sekaan lisätty palanutta lantaa, vanha laattareunus suoristettu ja sen keskikäytävän laatatkin paikoillaan - valmista tuli :)



Tai sitten ei... Jäi ruohonleikkuunkin kannalta niin hankalaksi joutoraoksi tuo ison kiven, ympyrälaatoituksen ja uuden kasvimaan nurkka-alue... Jos kaivaisi nurmikot siitä pois ja vähän samalla laajentaisi istustusaluetta.

Ympyrälaatoituksella ollut avotulipesäkin oli aika joutava - se kannettiin kukkaruukuksi toiselle nurkalle - ja tilalle löytyi kierrätyksestä ruukkutorni kahdella eurolla. Tähän saakka oli edetty melkein nollabudjetilla, lapiolla ja kotikärryllä :)

Mutta nyt piti lähteä kauppaan... Ihan typerältä alkoi näyttää se pieni maaläntti leikkimökin pohjan ja rajaorapihlajan välissä. Jos vielä kuitenkin vähän laajentaisi kasvimaata ja jatkaisi laattapohjaa. Pari päivää mietin ja päätin sitten sijoittaa 180€ tarvittaviin pesubetonilaattoihin - löytyi onneksi jatko-osaan vielä samanlaisia kuin alkuperäiset.

Miten leveä multareunus laattaympyrälle - ja tarviiko se kulkuaukkoa - pähkäilyjä lapion kanssa... Reunasta tuli sitten 40cm leveä - ja ilman kulkuaukkoa, koska päätin että yllän kyllä loikata kuunliljareunuksen yli kastelemaan tornin krassiruukkua. Jemmoissa olevat reunan noppakivet loppuivat tähän kohtaan - ja loppuerä on vieläkin hankimatta ja laittamatta :)


Toukokuu: uusi jatkoläntti on laatoitettu, koko hoito kehystetty kuunliljoilla, krassit kylvetty, kasvimaa kalkittu ja ensimmäiset tomaatitkin istutettu.

Kesäkuu: reunakasveina kirjokuunliljaa, (ja taimien mukana tulleita unikoita), kuunliljojen juurelle mahtuneita lehtikaaleja - ja niiden suojaksi istutettua isosamettiruusua, ympyrän takareunalla toisaalta siirrettyjä pensasmustikoita, aluskasviksi tuliaissinivuokkoja, ruukussa pilkistää krassi, kiven juurella vanhat alppiruusut, kasvimaalla lehtikaalia, selleriä, purjoa, hernettä, papuja, yrttejä...

Kasvimaata värittämään kylvin sametti- ja kehäkukkaa. Siirsin läntille myös jokusen henkeen sopivan perennakasvin, mm. pikku iiristä ja punapäivänhattua sekä Kodin Ykkösen poistotaimilöytöinä rivin ruohosipulimättäitä.


Heinäkuu: Unikot valtasivat ympyrälaatan reunuksen upean rehevinä ja vankkavartisina. Saavat kukkia rauhassa - ja sitten kitken ne pois. Esikasvatin tänä keväänä ensimmäistä kertaa isosamettiruusuja, mutta vasta nyt ne availevat ensimmäisiä kukkiaan. Odotan kyllä isolla mielenkiinnolla, miltä tämä sama kohta näyttää kun unikkojen vaaleanpunainen valta vaihtuu samettikukkien keltaiseen. Myös krassi on nyt pääsemässä täyteen kukkavauhtiin.

Vielä tein yhden pienen muutoksen ja satasen sijoituksen: Palokan K-raudasta löytyi 120cm korkeita ja aivan upean tuuheita Smaragdi -tuijia reilulla kympillä. Korvasin kasvimaan takaosan orapihlajapätkän niillä. Uuden kasvimaan lehtikaalit, sellerit ja yrtit onnistuivat hienosti. Tomaatti ja kesäkurpitsa eivät - siitä tarinoin toisella kertaa :) Mukavaa kesäpäivää sinulle :)


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lehtikaalitacoja ja kasvishampurilaisia

Jos lapsilta kysytään - niin niitä - vaikka joka päivä... Ne molemmat ovat tässä blogissa jo vanhastaan tuttuja juttuja, mutta syödä kuitenkin pitää joka päivä - ja joka kerta miettiä, että mitä taas keksisi... Tässä nyt nämä kaksi meidän kesäsuosikkia vinkiksi.
 

Lehtikaalin lehdet käyvät ihan mainiosti tacon tai tortillan tapaan tarjottavaksi. Joidenkin lehtikaalilajikkeiden lehdet ovat tosi rapsakoita ja niin napakoita että jaksavat kantaa täytteet ihan tacokuorien tapaan. Mutta kyllä pehmeälehtisemmätkin lajikkeet toimivat. Jos käytössä on oikein isoja lehtiä, täytteet saa kääräistyä sisään tortillalettujen tapaan.

Näiden lehtikaalitacojen täytteeksi teen usein helpon ja nopean papuseoksen:
1rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 rasiaa GoGreen luomu papumixiä (tai muita papuja)
(lehtikaalia, persiljaa...)
1 tomaattisalsadippiä (S-marketista löytyy edullinen luomuna)

Sipuli pilkotaan ja kuullotetaan öljyssä. Sekaan lisätään huuhdellut pavut. Lopuksi salsadippi. Haudutetaan miedolla lämmöllä ylimääräinen neste pois.
Tomaattisalsan tulisuuden voit valita mielesi mukaan. Papuina käytän pääosin itse esikeittämiäni ja annosrasioihin pakastettuja papuja - tulevat huomattavasti edullisemmiksi kilohinnaltaan. Valmiit pavut ovat kuitenkin kesä- ja mökkiolosuhteissa ihan luvallinen kompromissi.
Papusalsan sekaan voi pilkkoa lehtikaalia ja sopivia tuoreyrttejä.

Lehtikaalin lehdistä poistetaan ylimääräinen lehtivarsi (säästetään sosekeittoon).

Lisäksi fetajuustoa, tomaattia, tuorekurkkua - ja mitä muuta sopivaa kaapista tai kasvimaalta löytyy...
Kuvassa lehtikaalin täytteenä käytetyt kurkut on pilkottu palasiksi - kiireisen kokin ajatusvirhe :) Kaikki lehtikaalitacojen täytteenä tarjottava kannattaa pilkkoa pitkiksi suikaleiksi - helpottaa paketin kasassapysymistä.
Tähän kuvaan sattui makaronisalaattikin - sekin yksi kesän helppo ja hyvä pikaruoka.




Toinen helppo: Kasvishampurilaiset.

Koska kesällä leipominen ei luontaisesti innosta, käytämme hampurilaissämpylöinä usein Moilasen gluteenittomia aamiaissämpylöitä (löytyvät pakastealtaasta). Sämpylät sulatetaan, halkaistaan ja käytetään grillissä.

Pihveiksi teen usein nopeat ja helpot linssipihvit. TÄSSÄ aiemmin julkaisemani resepti. Siihen pari lisähuomiota: Keväällä luomuporkkanoita oli huonosti tarjolla, joten jätin ne pois ja lisäsin taikinaan pikku purkin tomaattipyrettä - se sopii muutenkin hyvin hampurilaispihveihin makupohjaksi. Eli aineksia voi muunnella tarjonnan mukaan - ja lisätä nyt esim. silputtua lehtikaalia.

Reseptin linssipihvit ovat aika helposti murenevia. Siihen lisävinkkinä: Lisää muna ja esipaista pihvit uunissa leivinpaperin päällä. Ota valmiisiin pihveihin kevyt paistopinta grillissä voinokareessa vasta juuri ennen tarjoilua.

Kastikkeena meillä on usein puristetulla valkosipulinkynnellä, ripauksella ruususuolaa ja pippurirouhetta ja silputuilla tuoreyrteillä maustettua creme fraichea.

Lisäksi paistettua sipulia, paistettua ananasta, lehtikaalin ja salaatin lehtiä, fetajuustoa, homejuustoa, tomaattia, tuore- ja suolakurkkua, paistettuja munia... Mitä nyt milloinkin.







Lempi -tyttären hampurilaisvinkkejä.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ikkunan takaa

Istuskelen aamukahvilla keittiössä - ja vaikka lasin läpi ei hääviä kuvaa saa, niin ei tämä huonokaan maisema ole. Voi hyvä ihme tuota jasmikkeen kukintaa - ja köynnöshortensian - ja päivänkakkaroiden - ja unikkojen... Nyt on kesä :)
Keväällä kierrätyskeskuksesta hankkimani tuolit löysivät paikkansa etupihalta. Ensin niiden yläpuolella kukki omenapuu, nyt ympärillä jasmikkeet ja köynnöshortensia - tuoksu on ihan huumaava. Vielä jälkikäteenkin, joka kerta kierrätyskeskuksessa käydessäni olen kiittänyt ostoksesta. Että miksen ennemmin ollut hoksannut tähän tuoleja laittaa - nyt käyn siinä istuskelemassa joka joutovälissä..

Tätä en suunnitellut... Nostin tämän kukkapenkin ylös pari vuotta sitten, reunustin kuunliljoilla - ja järjestin kasvit omaan säntilliseen puutarhatyyliini... Ei kelvannut luonnolle - maasta nousivat päivänkakkaran, unikon, akilleijan ja malvan siemenet... Ritarinkannus vielä urheasti puolustaa paikkaansa, mutta pionit aion syksyllä siirtää alta pois - ovat ihan tukehduksissa runsauden seassa.
Vielä viime kesänä kuunliljojen väleistä kukki hauskasti mirrinminttu - nyt se on lähes hävinnyt valtavaksi pölähtäneen kuunliljan alta.

Kuitenkin, kun nyt täältä ikkunasta katson tuota itsekylväytynyttä hullunmyllyä, aion ehdottomasti antaa sen jatkaa valitsemallaan tavalla. Jasmike, unikot, päivänkakkara, malva ja ritarinkannus ovatkin oikeastaan kuin "Monet'in maalauksesta". Taustalla olevat tuija ja etureunaa rajaavat kuunliljat ryhdistävät kokonaisuutta - toisaalta tuo romanttinen ja epäsovinnainen kukkapilvi onkin ihan hauska siellä keskellä?


Tämä tumma kaunotar löytyi unikkojen seasta. Noin 15 vuotta sitten kylvin Black Dragonia - joka on kerrottu pioniunikko - muita tummia unikkoja en ole muistaakseni koskaan laittanut. Nyt löysin näin tummalehtisen yksilön - tosin yksinkertaisena. Merkkasin taimen ja tallennan siemenet kunhan valmistuvat.

Itsestäänkylväytyneet unikot ovat tässäkin penkissä ihan tiheänä mattona, joten eivät pääse kasvamaan kovin isoiksi. Mitenköhän käy, jos annan nyt "kaikkien kukkien kukkia" vapaana - unikot, päivänkakkarat, malvat, akilleijat... Ottaako joku pikkuhiljaa yksinvaltiuden? Oikeastaan muista kuin malvasta ei taida olla huolta? Penkissä on myös aika paljon idänunikkoa, mutta se kukkii ja kuihtuu ennen näiden siementävien kukkien aikaa. Taustalla on myös jokunen isokin puska iisoa. Se on hanakka leviämään siemenistä ja sitä aion kyllä tarpeen tulla vähän toppuutella - vaikka onkin perhosten suosikki.

Tuolla istuskelisin ikkunan (ja lintulaudan) takana, jollen olisi ottamassa tätä kuvaa. Kuunliljoista sen verran, että nostin ne ylös kaksi vuotta sitten, jaoin neljään lohkoon ja reunustin niillä ylläolevissa kuvissa näkyvän auringon puolen penkin. Tänä keväänä "varastin" samoista jakotaimista taas puolet ja reunustin niillä uuden hortensiapenkin. Ja katsokaa niitä nyt :D
Verokkina 120cm halkaisijaltaan oleva vesiaihe - eli ensi keväänä jaetaan kuunliljoja taas... Minulla ja kuunliljoilla on selkeästi yhteinen sävel - me tykätään toisistamme ja viihdytään tässä pihassa :)
On tämä vaan niin parasta aikaa. Lempeitä kesäpäiviä sinullekin :)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Keventäjän kurkku-lehtikaalisalaatti


Nyt kesäaikaan minulla ei oikeastaan muuta ruokavinkkiä ole jaossa kuin salaatteja. Me puutarhailuun hurahtaneet olemme saaneet tänä kesänä nauttia ruhtinaallisesta lehtikaalisadosta - mutta esim. avomaankurkut jäivät ainakin meidän tontilla itämättä... Yritysten ja erehdysten kautta olen kasvatellut monenlaista salaattiainesta - mutta kasvihuonekurkun viljely täytyy tunnustaa liian haasteelliseksi lajiksi täällä keskisen Suomen avomailla...

Kurkku on yksi kesän ruokasuosikkejani - ja joka kesä ihmettelen miten edullisesti sitä kaupasta saa - jopa reilusti alle euron kilo... Yhtään ei nolota ostaa kerralla se parikymmentä kurkkua. Napakkana ostettu tummanvihreä kurkku säilyy jääkaapin viileälokerossa ihan priimana helposti viikonkin verran.

Tässä keittiövinkkinä kirpakka kurkku-lehtikaalisalaatti, joka sopii alkupalaksi, grilliruokien seuralaiseksi ja ihan erinomaisen hyvin retkievääksi. Kurkku-lehtikaalisalaattiin saa hyödynnettyä tuoretta lehtikaalia - ja edullista kotimaista kurkkua. Mausteena käytän yhtä yrttisuosikeistani, korianteria. Se on kasvanut hyvin tänä kesänä - ja sitä oman pihan superfoodia yritän myös käyttää päivittäin. Korianterin aromi on ensikertalaiselle hiukan haastava, mutta kun siihen tottuu, siihen ihastuu. Jos korianteri on vielä maistelematta, voit sen tilalla käyttää tässä salaatissa osin persiljasilppua.


Sipulitilanne on omalla kasvimaallani hiukan huono. Monivuotinen ilmasipulikasvusto on jostain syytä taantunut ja säästelen nyt niitä muutamaa jäljelläolevaa vartta, josko innostuisivat taas leviämään. Salaatteihin olen sitten käyttänyt sen tilalla koko kesän ajan valkosipulin lehtiä, joita onneksi on paljon :) Jos niitä tontillasi on, käyvät tähänkin salaattiin hyvin, mutta kaupasta niitä ei taida saada? Korvasin ne nyt tällä kertaa punasipulilla, mutta voit käyttää myös esim. kevätsipulin varsia.
Määrät eivät ole tärkeitä - voit soveltaa niin kurkun, sipulin kuin lehtikaalinkin osalta. Siitä pitäisin kiinni, että kurkku ja lehtikaali kannattaa leikata pitkiksi suikaleiksi - se muuttaa arkiset ainekset jotenkin ihan eri tasolle :)

Kurkku-lehtikaalisalaatti

2 tuorekurkkua
10 reilun kokoista lehtikaalin lehteä
Pieni puntti tuoretta korianteria
1/2 punasipuli

Kastike:
2rkl tahinia
1/2 sitruunan mehu
1rkl neitsytoliiviöljyä
1 puristettu valkosipulinkynsi
Ripaus ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria

Annoksen pinnalle suolapähkinöitä

Aloita suikaloimalla kurkku. Halkaise kurkku pitkittäin kahtia. Raaputa pikkulusikalla siemenhöttö pois (säästä smoothien nesteeksi). Leikkaa kurkku perunankuorimaveisellä pitkiksi suikaleiksi ja nosta lävikköön jotta irtoava neste valuu pois. Älä kuori - suurin osa kurkun vitamiineista on kuoressa.
Poista lehtikaaleista lehtiruoti (säästä ruodit sosekeittoon) ja viipaloi lehdet pitkiksi suikaleiksi.
Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi ja korianteri hienoksi silpuksi.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen (onnistuu näppärästi pienellä patterikäyttöisellä maitovaahdottimella).

Kun kurkku on valunut aikansa, kääntele kaikki ainekset yhteen ja tarjoile.

Voit tehdä esivalmisteluina kaikki viipaloinnit ja salaatinkastikkeen, mutta jos salaatti pakataan piknik evääksi tai se odottelee syöjiä, sekoita ainekset vasta hetkeä ennen ruokailua.





Tässä yksi hyväksi - kenties parhaaksi havaittu tarjoiluvinkki: Voitele riisikakku ohuelti tahinilla. Lisää päälle kurkku-lehtikaalisalaattia - ja jokunen extra suolapähkinä. Siinä se on - gluteeniton, vegaani, edullinen ja superterveellinen sesongin alkupala tai kesäinen picnic eväs.
Näin riisikakun päällä tämä salaatti on hieman suttuinen syötävä, mutta sehän ei nurmikolla istuessa haittaa yhtään :)


Käytin salaattiin Palmizio Senza -lehtikaalia, jota suositellaan erityisesti salaattikäyttöön. (Kuvassa oikealla ylhäällä.) Sen kasvutapa on hillitympi kuin muilla lehtikaaleilla ja lehdet kapeahkoja, tummia ja rapeita. Mikä tahansa muukin lehtikaali kyllä passaa tähän salaattiin. Kaunis setti tulee myös yhdistämällä kurkkusuikaleet violetinkirjavaan tai punaiseen lehtikaaliin. Minullakin on kasvimaalla violetinkirjavaa lehtikaalia - se on erittäin vahvakasvuinen ja kaunis lehtikaali, mutten valitettavasti tiedä sen lajikenimeä.



Viime kesänä postailin kurkusta näihin samoihin aikoihin - silloinkin osana Kauppapuutarhaliiton kotimaisten kasvisten kampanjaa, eikä sen mieluisampaa toimeksiantoa monta ole.

Edellisen kerran tarjoilin keventäjän kurkkuwokkia, tällä kertaa kurkkuvinkkinä on tämä kirpakka salaatti - ja ehkä ensi kesänä taas palataan kurkun merkeissä :)

Parhaan kurkun tunnistat sirkkalehtimerkistä. Sirkkalehtimerkki tarkoittaa sitä, että tuote on sataprosenttisesti Suomessa viljelty. Mikään muu suomalaisuuteen viittaava merkki ei yllä samaan. Ostamalla kotimaisia vihanneksia saat hyvänmakuisia ja turvallisia tuotteita, mutta samalla valinnalla tuet suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia.
Puhtaasti kotimainen -tuote on yksinkertaisesti puhtaasti kotimaista.



 



lauantai 11. heinäkuuta 2015

Keventäjän chiajogurtti


Tässä uusi aamupalasuosikkini teillekin vinkiksi - chiajogurtti.
Kesäaamuisin, ainakin meillä, maistuu paremmin kylmän raikas jogurtti kuin lämmin puurolautasellinen.

Maustamattomista jogurteista oma suosikkini on täysrasvainen "partaukko". Se on tuntunut hieman liian tuhdilta siltään - vaikka sekaan menisi reilusti marjoja, siemeniä ja muuta höystettä. Chia siemenet - nekin ovat minulle tuttu tuote jo vuosien takaa, mutta kaikista hyvistä  päätöksistä huolimatta eivät ole aiemmin oikein löytäneet paikkaansa jokapäivän ruokavaliossa.
Tiedän - niitä käytetään yleisesti raakapuurojen pohjana - mutta usein ohjeet ovat jotenkin liian moniosaisia omiin rutiineihini. Tykkään että aamupala - ja käytännössä kaikki muukin ruoka valmistuu helposti ja mahdollisimman vähällä säätämisellä. Tämä chiajogurtti, joka laitetaan alulleen edellisenä iltana puolessa minuutissa - ja viimeistellään aamulla hetkessä - on ehkä helpoin mahdollinen chia-aamiainen.

Tärkeänä plussana tässä on vielä sekin, että samalla vaivalla kun sekoittaa chia-siemenet vesitilkkaan, tulee lisättyä siihen samaan veteen likoamaan muutama mantelikin - ja mahdollisesti jotain muutakin pähkinää tai siementä. Manteleiden (siementen) liotus muuttaa niiden sisältämät ravintoaineet helpommin imeytyviksi. Liotus myös "herättää" uinuvan siemenen ja tekee siitä elävää ravintoa. Erityisesti manteli on keski-ikäisen naisen voimasiemen sisältäen runsaasti E-vitamiinia. Sanotaan, että vain kolme mantelia päivässä olisi riittävä määrä - sitä en nyt lähde spekuloimaan, mutta sen kolme mantelia kuitenkin itse olen ottanut.

Manteleissa kannattaa satsata laatuun - ja jos käyttömäärä pysyy tuossa kolmessa/päivä, ei tarvi enää kilohintoja miettiä, vaan voi ihan hyvällä omallatunnolla ostaa luomulaatuisia kuorimattomia manteleita. Yön yli liotetut mantelit ovat ihanan pehmeitä ja maukkaita. Jollet ole vielä kokeillut, niin suosittelen :)

Aamiais-chiajogurtin pohjan laitan turpoamaan jo illalla, vaikka chia geeliytyy käytännössä melkeinpä varttitunnissa. Pidempi liotusaika ei kuitenkaan mitään haittaa niillekään tee - kenties jopa lisää ravintoarvoa kuten muillakin siemenillä? Pointtina yön yli liotuksessa on kuitenkin se, että silloin seassa olevat mantelit saavat liota sen kahdeksan tuntia, jonka ne tarvitsevat "herätäkseen". Ja tietysti siinä on sekin hyvä vielä, että aamupala on mahdollisimman valmista heti aamusta.

Chia-jogurtti
2rkl (noin 20g) chia -siemeniä
1dl vettä (tai esim luomu omenamehua)
3 kuorimatonta luomumantelia (+muita siemeniä, pähkinöitä tai kuivamarjoja)

Jätetään turpoamaan yön yli huoneenlämpöön. Aamulla lisätään:

1dl turkkilaista jogurttia
2dl mustikoita (tai 1dl puolukkasosetta)
+ Halutessa ripaus intiaanisokeria tai vaahterasiirappia, siitepölyrakeita...


Yön yli turvonnut chia-pähkinä-vesiseos. Rakenne on kasassa pysyvää ja geelimäistä.
Yön yli turvonneeseen chiaseokseen lisään noin 1dl maustamatonta turkkilaista jogurttia ja parisen desiä marjoja. Useimmiten käytän mustikoita, mutta toinen suosikkini on puolukkasose (sauvasekoittimella soseutettu raakapuolukka, noin 1dl). Kuvassa keltaisina rakeina erottuvat päivittäin käyttämäni siitepölyrakeet. Usein lisään aamupalaan myös ripauksen magnesiumjauhetta, 2rkl lesitiinirakeita, kollageenijauhetta, ripauksen MSM-jauhetta... Sitä, mitä nyt milloinkin sattuu olemaan ohjelmassa...
Pidän taukoa useimmista ravintolisistä kesän yli - tuntuu, että oman maan vihreistä saa ihan riittävästi ja kaikkea.

Meillä lapsetkin ovat ihastuneet tähän settiin, eikä kukaan lisää mitään makeutusta. Jos seos alkuun tuntuu vähän happamalta, pieni loraus vaahterasiirappia tai ripaus intiaanisokeria tuovat makeutta.


Chia siemenet ovat yksi tämän hetken "kuumia" puheenaiheita ravintorintamalla - vaikka niitä on käytetty ravinnoksi jo vuosituhansia. Ne ovat yksi harvoista vegaanisista omega -3 ja -6 rasvahappolähteistä. Niiden kuitupitoisuus on noin 40% kuivapainosta, rasvapitoisuus 40% ja proteiinipitoisuus noin 20% - mutta sokereita niissä on nolla - ja hiilareitakin vain noin 3%. Niiden on todettu vaikuttavan positiivisesti niin verenpaineeseen, kolesteroliin, vatsantoimintaan, energiatasoon kuin vireyteenkin...  Googlaamalla löytyy chiakehuja pilvin pimein - suosittelen tutustumaan aiheeseen, jos chia on vielä uusi tuote. Senkin puolesta chia on harvinainen "superfood", että mitään negatiivista polemiikkia sen tiimoilta ei oikeastaan ole. Eli vaikka chiansiemen olisi sinulle uusi ja outo, se on oman käsitykseni mukaan erittäinkin turvallinen tuontituote.

Eikä siinä ollenkaan vielä kaikki :) Chia siemenet ovat ihan oikeasti mahdottoman hyviä myös rakenteeltaan. Chiageeli muuntaa tuhdin jogurttiannoksen vanukasmaiseksi ja kuohkeaksi. Chian siemenistä saa toki ihan herkkuhetkiinkiin sopivia hienoja annoksia - mutta halusin tässä nyt vinkata yhdestä mahdollisimman helposta käyttötavasta - että tulisi sitten ilman miettimistä ja säätöä otettua se päivittäinen chia-annoskin :)

2rkl chiasiemeniä ja desi vettä muuntaa tuhdintuntuisen jogurttiannoksen kevyen kuohkeaksi. Turvonneet chiasiemenet tuovat kivaa rakennetta jogurttiin ja tekevät annoksesta jotenkin juhlavammankin - vaikka vaikutus on konkreettisesti verensokeria tasaava ja kauan nälkää pitävä.
Netistä löytyy paljon lisävinkkejä chiasiementen hyödyntämiseen. Itse olen erityisesti näin kesäaikaan mahdollisimman vähän keittiössä - mutta siis hyvin helpollakin chiasiemenistä saa hyvää.


Olen Masajo -intiaanisokerin ja ruususuolan fani jo vuosien takaa. Markkinoilta löytyi nyt saman firman chiasiemeniä ja silläpä sitten niitäkin innostuin kokeilemaan. Mitään konkreettisia maku- tai laatukriteereitä en nyt osaa verrata muiden valmistajien chia-tuotteisiin, mutta sen verran selvitin, että tämä tuote on saanut täysin puhtaat paperit tullin testeissä. Ulkomaisten ravintolisien ja superfoodien kohdalla kannattaa kyllä tarkistella taustoja ennen ostopäätöstä - ja erityisesti silloin, jos tilaa tuotteita nettikaupoista.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Lehtikaalitaivas

Puutarhaharrastajalle jokainen kesä on poikkeuksellinen. Aina riittää ihmettelemistä - miten jollain kohdin vaan onnistuu niin kertakaikkisen hyvin - ja miksi toisaalla taas ei - ei millään opilla :)

Tämän kevään suurin yllättäjä ovat ehdottomasti lehtikaalit. Nyt ollaan lehtikaalitaivaassa :) Puolen metrin korkeudella kurkottelevat latvat jättävät varjoonsa kaalien turvaksi istutetut samettiruusut - jopa ne isosamettiruusut. Lehdet ovat isoja ja meheviä - ja ihan virheettömiä - ei reiän reikää.

Lehtikaali on minulle ehkä se ykköskasvi hyötykasvimaalla. Lehtikaali ruokapöydässä asti ei ole mikään itsestäänselvyys - asia jonka opin viime kesänä toukkien kanssa taistellessa... Myös sen esikasvatus on vieläkin, monen kokeilun jälkeen yksi iso arvoitus. En ihan onnistunut siinä tänäkään vuonna, mutta nyt luonto antoi apujaan. Jopa suoraan uloskylvetyt ovat jo niin korkeita, että tänä aamuna otin niiden katteeksi laitetun harson pois - kun eivät enää mahdu alle - ja se harso on sentään aika korkean kaaren päällä :) Ihme.
Lehtisellerit - toinen jokapäivän ilon aihe. Ensimmäistä kertaa esikasvatin taimet itse - ja onnistuivat kuin vahingossa paremmin kuin hyvin. Eivät paljon "espanjan punteille" enää häviä - ja melkeinpä kolme kuukautta kasvuaikaa vielä jäljellä. Taimia on useampi kymmenen - ja ne loput koulimattomat kasvavat "ryhmäsellerinä" ruukussa... Ensi talvena meillä syödään lehtisellerikeittoa - paljon lehtisellerikeittoa :D


Purjot - nekin yllättivät positiivisesti. Nyt tosin olen mieltä, että niiden kasvu on hiukan hidastunut viikon-parin aikana. Pähkäilin sen johtuvan ehkä liiankin paksusta ruohosilppukatteesta. Sateinen kesäkuu on pitänyt maan märkänä ja se ei pääse päivälläkään lämpenemään paksun märän katteen alla?
Mutta kokonaistilanne on mielestäni ihan hyvä. Edellisten vuosien kokemuksella olisin mieltä, että purjo kiihtyy kunnon kasvuun vasta loppukesäsätä

Kokeilin myös vanhaa pienten tonttien purjonkasvatusvinkkiä - ryhmäpurjo. Esikasvatettua purjorypästä ei koulita vaan taimet istutetaan yhtenä paakkuna. Toistaiseksi ryhmäpurjot ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin yksittäin istutetut taimet. Mielenkiintoinen kokeilu, josta voin laittaa teillekin loppuraporttia syksymmällä.




Ja rikkaruohotkin yllättivät iloisesti tänä keväänä :) Meidän tontilla yleisin rikka on opium- ja / tai pioniunikko. Kylvin ehkä noin 15 vuotta sitten johonkin kukkapenkkiin pari pussia unikon siemeniä. Ainakin tumman lilaa kerrottua ja valkoista. Niiden jälkeläisiä on siitä lähin ollut tontin täydeltä - joka mahdollisessa penkissä - niin kukkapenkeissä kuin kasvimaalla. Annan niiden kukkia joissain kohdin - ja yritän saada aikaseen kitkeä kukat ennenkuin siementävät lisää...
Eivät sinänsä ole hankalia - eli ne on helppo kitkeä missä vaan kasvun vaiheessa ja ruohokatteen alta eivät nouse. Tämä kostea kevät on kasvattanut unikoista mahtavan reheviä ja olen nyt "säälinyt" niitä normikesää enempi.
Tässä unikkokarkulaisia uuden kasvimaan reunakasviksi siirretyn kuunliljan juuripaakuissa kulkeutuneina.
Alkuperäiseen istutussuunnitelmaan kuului kuunliljoja. No, tyhjiin rakoihin mahtui lehtikaalia ja sen turvaksi vielä isosamettikukkaa - ja mahtuu siihen näköjään unikkoakin :)
Unikkojen kukinta on aika lyhyt - sen jälkeen aion kitkeä ne jotta kirjavalehtinen kuunlilja pääsee esille.
Kasvimaalla jätin unikkoja purjopenkkiin - uskoisin että eivät haittaa purjon kasvua vaan saattavat jopa tukea alkukasvun honteloita purjontaimia? Tästäkin kitken ne heti kukinnan jälkeen.

Tomaatit ovat reilusti normitilannetta myöhemmässä. Altakasteluruukuissa kasvavat pensastomaatit ovat ihan hyvässä kasvussa, mutta vasta nyt ensimmäisissä tomaateissa on heikko punaisen kajastus.

Avomaalle ruukutetuissa paprikoissa on ensimmäisiä pieniä raakileita. Vielä ehtinevät hyvin.

Vilma -tomaatti kukkii ja kasvaa ruukuissa rehevänä. Lasilavan Vilman taimissa on raakileita.

Salaattia on nyt joka väriä ja lajia ja lasilavaan on tehty jo uusintakylvötkin - mutta se esikasvatettu isosamettikukka ei kuki vieläkään :)


Semmoiset pikaiset terveiset täältä terassimarkiisin alta. Tänään en ole lapioinut. Tänään otin lasin viiniä jo ennen puolta päivää, koska tänään on vasta 48v synttärit - ja aika monta puutarhakesää vielä toivottavasti jäljellä ennen 84v juhlapäivää. Oliskohan piha "valmis" silloin - ja jokohan silloin olen päässyt perille lehtikaalin esikasvatuksen saloista???