maanantai 29. helmikuuta 2016

Olkkarissa vihertää jo

Kevättalvi on sitä aikaa, kun eniten huomaan arvostaa kodin viherkasveja. Pimein joulunaika tulee möllöteltyä kynttilänvalossa - ja sekin on aikansa mukavaa... Mutta nyt - olen ollut viikonlopun ihan fiiliksissä auringonpaisteen, multasäkkien, savirouheiden, ruukkujen ja kukkieni kanssa. Uutta intoa viherkasvien keväthuoltoon toi savirouhekokeilu - joka osoittautui ihan huippulöydöksi.
Kaunis savirouhepinta innosti koristelemaan ruukkuja pikku esineillä, kaivelemaan hangen alta ulkoruukkuina käyttämiäni astioita sisäkäyttöön - ja ostamaan jokusen uudenkin kasvin entisten kaveriksi...

Viime viikolla fiilistelin tämän saman pylvään päässä keikkuvalla tulitikkukaktuksella. Jo kauan minulla on kuitenkin ollut visio, että tähän kuuluu muratti. Cittarin viherkasvistandilta löytyi kohtuuhintaisia muratteja - jemmoista savirouhetta - hyllystä savilintu - ja takapihalta vanha amppeliruukku. Nyt se on siinä - muratti siinä missä pitääkin :)


Palmuvehkankin ehdin istuttaa savirouheeseen jo jokunen päivä sitten. Eilen pähkäilin uusien ostotaimieni kanssa - ja palmuvehkan vieressä kököttävään tyhjään saviruukkuun syntyi tämmöinen setti: Kultapalmu, savirouhe ja mikälieyksijalkaviklo :)




Kliivia ei ole viihtynyt altakasteluruukussa ollenkaan. Sillekin hain vanhan ulkoruukun, istutin savirouheeseen - ja ruukkuun vahdiksi vielä minkälieötökän.


Vanha iso vehka lamosi jo osin pitkin ruukun reunoja ja lattiaa. Näyttäisi siis viihtyvän altakasteluruukussa, joten jätin sen niille sijoilleen. Karsin kuitenkin muutaman pisimmistä varsista ja tuikkasin kokeeksi pari pätkää ilman juurruttamista suoraan savirouheeseen. Nyt vain katsotaan miten käy :)
Koska oksanpätkät olivat juurettomat (eli puhtaat mullasta), olivat kivannäköiset lasiastiaan ja savirouheeseen ruukutettuna.

Minulla on entuudestaan yksi iso muorinkukka. Tämä amerikanmuori on yksi uusista taimista. Laitoin kokeeksi savirouheeseen. Entinen on viihtynyt hyvin ihan perusmullassa ja saviruukussa.

Ja pitkästä aikaa hankin yhden saniaisenkin. Mnusta se on niin raikkaan värinen, että sopii parhaiten valkoiseen ruukkuun. Vieressä muratin tieltä pois siirretty tulitikkukaktus pikkulintusineen - ja alla vielä se vanha vehkakin :)


Orkideat siirrän kesäksi pois eteläikkunalta - viihtyvät paremmin hajavalossa.

Olihan eilinen ihana päivä. Monen monta muutakin kasvia istuttelin ja vaihdoin ruukkuja altakastelumalleista perinteisiin - tai sitten ihan vain päittäin...  Tuli sitten vaan jo pimeä, joten kaikista kivoista uusista ideoista ei ole nyt kuvia. Kunhan päivänvalolla joku hetki ehdin, niin otan kyllä.
Ja on täällä semmoisia kauheita sotkukuviakin itse istutuspuuhista. Siitä jokusen vinkin ja oman huomion laitan vielä tänne blogiinkin - mutta en nyt. Ja miksi - siksi vain, kun tykkäsin niin kovin näistä kukkakuvista, etten halua "sotkea" juttua niillä "itse teossa" -kuvilla :)

seramis savirouhe käyttökokemuksia

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sunnuntain parhaat palat

Oli nämä Schärin lämpimät leipäpalat :)


Valkosipulimurskalla maustettua oliiviöljyä - Pirkka luomutomaattikastiketta - reilusti oreganoa ja basilikaa - paprikaa - vuohenjuustoa -  halkaistuja oliiveja - juustosiivuja. Uuniin 225°C noin 15min. Siinä tämänkertainen setti.

Mitään aatteellista syytä minulla ei ole puoltaa K-ryhmää, mutta se vaan sattuu sopimaan paremmin omiin ostotottumuksiini kuin se toinen iso... Pienemmistä K-kaupoista en tiedä, mutta ainakin Cittareista löytyy käytännössä joka käyntikerta jokunen tuote hyvinkin edulliseen poistohintaan. Mitä se sitten sattuu olemaankaan, niin sen pohjalta on helppo miettiä ruokakuviot. Tänä viikonloppuna tehtiin lämpimiä voileipiä :)




keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Savirouhetta viherkasveille



Tänään kipitin puolijuoksua töistä kotiin - iltaohjelmana oli odottamani sesonkihomma, sisäkukkien mullanvaihto. Ihan kaikkia kasveja en nyt yhdellä kertaa vielä ehtinyt käydä läpi, mutta hyvään alkuun pääsin kuitenkin.

Isoista altakasteluruukuista raapaisin vain pintamullan pois ja lisäsin kerroksen uutta mustaa. Osalle pienemmistä kasveista tein saman pintamultatempun, mutta osaan vaihdoin kasvualustaksi jo aiemmin esittelemääni Seramis -savirouhetta.

Suunnitelmissani oli kokeilla savirouhetta myös jokuseen lasiruukkuistutukseen, mutta huomasin ettei minulla oikeastaan ollut sopivia taimia ollenkaan valmiina... Kaikki vanhat anopinkielet ja pääsiäiskaktukset olivat ihan liian isoja, enkä hennonut jakaa juurakoita...

Onneksi huomenna on vapaapäivä... Aion vilkaista ainakin Plantagenin viherkasvivalikoiman, josko löytyisi uusia kiinnostavia sisäkukkien pikkutaimia. Ensisijaisesti aion etsiskellä jokusen uuden mehikasvin tai muun ryhdikkään paksulehtisen.

Tässä kuitenkin yksi jo ennakkoon valikoimani täsmäkohde savirouheelle - Lidlin kukkapoistoista löytynyt edullinen bonsaiviikuna, jonka mukana tuli keraaminen ruukkukin. Tykkäsin ruukusta ja kasvista, mutta suojaruukusta pilkottava muoviruukku & homeinen pintamulta vesittivät kyllä tehokkaasti koko setin idean.




Savirouheistutus tehdään umpiruukkuun - eli vuorasin Lidlin reiällisen ruukun muovipussilla. Kiinnitin sopivan kokoiseksi leikkaamani muovipussin yläreunan ruukkuun teipillä (älkää kysykö tarkemmin - joku musta leveä autotallista löytynyt Biltemateippi se oli :) Ravistin irtomullat juuripaakista ja istutin kasvin hiukan entistä syvempään. Juuripaakku oli aika pieni ja tiukka, joten mahtui hyvin vanhaan ruukkuun.

Savirouheistustuksessa siihen lisätty vesi ei sinänsä jää ruukun pohjalle (kuten hydroviljelyssä), vaan imeytyy aika nopeasti huokoiseen saveen. Kasteluvälin pitäisi pidentyä jopa viikkoihin. Vettä annetaan kerralla noin kolmasosa ruukun tilavuudesta ja veden mukana tarvittaessa ravintoliuosta. Savirouhe ei tiivisty tai "vanhene" vaan sen pitäisi olla ikuista - eli tarvittaessa sen voi huuhtoa ja käyttää uudelleen. Tämä siis vasta luettua teoriaa - kerron lisää kunhan saan käyttökokemusta.

Näyttää aika hyvältä jo nyt - mutta odottakaahan vielä jutun loppuun asti - siellä se viimeinen silaus :)

Tässä toinen savirouhesuunnitelma - aiemmin esittelemäni Ikean palmuvehka. Eipä ihme että kasvu oli kituliasta, alkuperäinen ostoruukku oli jo tungokseen saakka juurakoitunut. Raapaisin vähät irtomullat pinnasta pois mutta juuripaakkuun en sen kummemmin koskenut.

Savirouhekasvatus on ymmärtääkseni vähän kuin perinteisen multaistutuksen ja hydroviljelyn välimalli. Itse ravistelin tästä vanhasta multajuuripaakusta irrallisen höttömullan pois, mutten putsannut paakkua sen kummemmin. Uutena ruukkuna käytin vanhaa ämpäriä - sen olin jo valmiiksi mittaillut, että on sopivan kokoinen ison suojaruukun sisälle. Sekin vielä vinkiksi, että tukevia muoviämpäreitä löytää edullisemmin ja paljon helpommin kuin virallisia umpiruukkuja. Sangat napsautin pois tieltä pyörimästä. Edustuskelpoisia eivät ole, mutta tämäkin palmuvehka meni korkeaan suojaruukkuun. Ruukkuämpärin alle laitoin toisen alassuin käännetyn ämpärin nostamaan istutuksen sopivaan korkeuteen :)

Sinänsä hukkaan menee kaunis savirouhe piilotettuna ämpäriin, mutta halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla tämän rouheen vaikutusta kasvuun. Minulla on nimittäin toinen ihan samanlainen palmuvehka - ihan samanlaisessa suojaruukussa - ja samassa huoneessakin. Sekin on istutettu ämpäriin, mutta multaan. Nyt onkin mukava seurata tuleeko kasveille eroja kasvussa ja yleisessä viihtyvyydessä. Palmuvehkasta omaa kokemusta sen verran, ettei viihtynyt altakasteluruukussa

Lisäsin savirouhetta sangon pohjalle muutaman sentin - ja taimipaakun ympärille sen verran kun sitä mahtui. Istutin paakun sen verran syvään, että sain myös pinnan peittoon muutaman sentin kerroksella savirouhetta. Tähän "ruukkuun" upotin myös kosteusmittatikun. Viikunabonsain ruukkuun en sitä laittanut, koska olisi jäänyt niin näkyviin. Tällaisen ison lehtevän kasvin juurelle tikku uppoaa ihan huomaamattomaksi.
Ruostunut kukkapylväs ja rispaantunut ruukku olivat kanssa yksi täydellinen täsmäkohde savirouheelle. Tulitikkukaktus ei vielä sen kummempaa keväthuoltoa kaivannut kuin pintamullan siistiminen. Rapsutin pari-kolme senttiä pintaa pois ja korvasin kokeeksi pintamullan savirouheella. Nyt näyttää tosi hyvältä - aika sitten kertoo, josko pinta pysyy siistinä vaikka alla on ruukun täydeltä vanhaa multaa.
Mutta tämä oli se mihin eniten innostuin uuden kauniin savirouhepinnan myötä - kukkaruukkujen tuunaus pienillä koriste-esineillä. Viikunabonsain juurelle istahti pieni merenneito.


Ja tulitikkukaktuksen juurelle pari keraamista pikkulintua.

Kyllä vanhojen sisäkasvien "pöllyyttäminen" vaan piristää ilmettä. Usein vaihdan vain kasvien ruukkuja päikseen - ja näyttää siltä kuin taas olisi kaksi ihan uutta kasvia. Myös kasvien paikkoja vaihtelemalla saa uutta ilmettä kotiin.

Pintamullan vaihtaminen siistii sekin kasvin ulkoasua, mutta savirouhe toi ihan uutta ilmettä. Käyttökokemusta minulla ei siis vielä viherkasvien savirouhekasvatuksesta ole, mutta kovasti kehuttu tuote näyttäisi olevan. Sen verran nyt kuitenkin voin jo sanoa, että ainakin näyttää tosi hyvältä.
Ja jos nyt vain ulkonäkö on pointtina, niin erityisesti savirouhe puolustaa paikkaansa sellaisten kasvien juurella, joissa multapinta on näkysällä - niinkin nyt tuo Lidlin viikunabonsai. Kasvin ulkoasu muuttui muutamassa minuutissa epämääräisen tuhnuisesta, huolitelluksi katseenvangitsijaksi.

Päivitystä juttuun:
Kuten suunnittelin - kävin tänään kauppa- ja kirpparikierroksella. Siinä kävi sitten niin, että juutuin tähän Cittarin tarjoushyllyyn peuhtomaan... Eihän tässä mitään varsinaista uutta lajiketta ollut, mutta muuten tosi hyvännäköisiä ja reilunkokoisia taimia. Otin pitkästä aikaa yhden saniaisen, muutaman muratin, muorinkukan ja kultapalmun. Kiva viikonloppuna miettiä uusille kasveille ruukut ja paikat :) Tänään kun vielä muistaisi "varastaa" työpaikalta pätkän kultaköynnöstä - sitä minulla ei nyt ole - ja vähän sillä silmällä olen kasvia vilkuillut jo pitkään :D



seramis savirouhe viherkasveille sisäkukille käyttökokemuksia vinkkejä ohje

tiistai 23. helmikuuta 2016

Ensi kesänä meinasin...


Välillä sitä unohtaa, että se oma piha on ihan konkreettisesti oma piha. Ja että siellä on lupa (kaikkien virallisten lakien puitteissa) toteuttaa niitä omia visioita ihan niin paljon kuin vaan ikänään jaksaa ja kehtaa iltaa myöten lapioida.

Minultakin aina välillä unohtuu, että jos haluan uuden kukkapenkin hortensioille tai lisää kasvimaata valkosipuliviljelyksille, niin ei sitä tarvitse keneltäkään kysellä. Viime kesänä jotenkin pääsin irti turhasta pohtimisesta, liikaa pähkäilystä ja aloittamisen arkailusta...
Sainkin siinä vapauden puuskassa monta kauan itänyttä ajatusta tekemisen asteelle. Ei kaikki ihan putkeen mennyt - mutta yritetty on - ja onpahan taas vähän viisaampi eukko joiltain kohdin...

Sen nyt yritänkin muistaa, että jos multa liikkuu lapiovoimin yhteen suntaan - niin liikkuu se samalla konstilla takaisinkin, jos se visio ei loppupeleissä ihan sitä ollutkaan mitä kuvitteli.

Kun nyt pikaiseen viime kesää muistelen, niin lapiohommina tekeentyi ainakin yksi uusi kukkapenkki, kasvimaaläntti ja parkkipaikka. Vasarahommina roskiskehikko lavakauluksista. Maalihommina tomaattiruukkuja. En nyt muuta suurempaa muista tehneeni...

Tänään kylvin tomaatin, lehtisellerin, purjon, basilikan ja samettikukkien siemenet. Mutta ei ole oikein minun heiniä ne näpryyhommat - lapiosesonkia jo odottelen :) Tulevan kesän haavelistassa on ainakin lauta-aitanurkkaus aamuaurinkoiselle yrttimaalle. Ja viime kesäisten hyviksihavaittujen ideoiden hiominen.

Toissa syksynä päätettiin luopua rakkaasta leikkimökistä. Keväällä olo sitten olikin kuin taiteilijalla tyhjän kankaan äärellä :) Siinä lapion kanssa tehdessä idea senkun eteni... Pieneksi kaavaillusta uudesta kasvimaaläntistä levähti ihan kohtuullisen iso kasvimaa-kukkapenkkiprojekti. 

Leikkimökin alusesta tuli lehtikaalitaivas - ja riitti siinä nurkassa tilaa myös samettiruusuille, ryhmäpurjolle, ruohosipulille, lehtisellerille, herneille, pavuille, yrteille...







Uusi parkkipaikka näytti valmiina ihan hyvältä - mutta tuo siihen levittämäni sora ei toiminut. Pienet kivet tarttuvat auton renkaisiin ja leviävät pihatielle... Täytyy miettiä millä jämäyttäsi pohjan - ehkä kivituhkalla jyräten? 

Toteutin myös pitkään hautuneen haaveen rikkaruohosalaattipenkistä. Kylvin voikukkaa, poimulehteä ja ratamoa tontin varjoisalle joutomaalle lavakehikoihin. Että sattui sitten niin kylmä kesäkuu, etteivät edes rikkaruohot itäneet :D Voikukka jaksoi nousta, mutta ratamo ja poimulehti jäivät itämättä. Eikun ensi keväänä uudestaan :)


Lavakauluksista tehty roskiskehikko toimi talvenkin yli ihan mainiosti Lumi ei mitenkään haitaksi asti pakkaantunut kannen päälle - heilahti siitä aina avatessa laidan yli. Systeemi vähän arvelutti, joten jätin maalauksen odottamaan talven yli. Ensi keväänä täytyy vähän suoristella perustuksia ja maalata kehikko.



Ajoluiskan viereen lapioitu uusi kukkapenkki näytti heti siltä, kuin sen olisi siinä kuulunut aina ollakin. Arvelin jo tehdessä, että vaatii vähän laajennusta - ja niin on. Istutin penkkiin pääasiassa hortensioita, muutaman Annabelle -ostotaimen ja lisäksi siirtotaimia tontilta. Siinä teemassa pysyn, mutta aion vielä levittää penkkiä jonkun matkaa nurmikolle.


Jo vuosia olin tympääntyneenä katsellut kierrätyskeskuksista löytyneitä valkoisia (kellastuneita) altakasteluruukkuja - enkä keksinyt mitään järkevää edullista konstia niiden siistimiseen. Keväällä mietin, että omia ovat ruukkuni - ja vaikka menisivät miten hilseelle, päätin maalata koko setin autotallista löytyneellä (lautojen maalaukseen käytetyllä) tummanruskealla öljymaalilla. 

Kaksi pikkutelalla vedettyä maalikerrosta kesti ulkona läpi kesän. Ruukut ovat nyt olleet ulkona lumen alla - ja ihan yhtä hyvässä maalissa ovat edelleenkin. Ruukkuihin jäi jokunen pieni vaaleampana kuultava kohta. Alkujaan jo päätin, että jätän kolmannen maalauskerroksen seuraavalle keväälle - siinä samalla siistiytyvät talven jäljiltä.
Kuvassa vastaistutetut tomaatit, paprika ja chili. Sateen nostamat hiekkaroiskeet näkyvät tummassa pinnassa, mutta olen tosi tyytyväinen yhtenäiseen yleisilmeeseen.

Eli yksi kevään ensihommeleita on käydä kaikki viime kesänä maalatut ruukut vielä kertaallen läpi.

Ruukkuja ei ole koskaan liikaa - mutta muutama ylimääräinen krassintaimi ja ylimääräinen makkaragrillikin oli. Viime kesänä yhdistin ne :)

Lidlistä löytyneet kasvutunnelit olivat mielestäni ihan hyvä ostos. Jos niitä taas keväällä tulee tarjolle, niin varmasti ostan jokusen lisää.

Kasvimaan osalta meinasin laajentaa ainakin valkosipulipenkkiä, kenties uusia mansikkamaan (tai jättää sen jonkun vuoden tauolle), esikasvattaa paljon samettikukkia - erityisesti isosamettikukkaa ja yrittää uudemman kerran niiden "rikkaruohojen" siemenkylvöä :)
Nyt jään odottelemaan, miten itävät itsekerätyt isosamettikukan siemenet. Tomaattia laitoin taas ihan liian monta sorttia. Basilikaakin sitten kolmea erilaista - vaikka tykkään oikeastaan vain siitä perusvihreästä :D

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Keväisiä ostoksia

Ostin: Kierrätyskeskuksesta hienon lasiruukun eurolla, lähes puolimetrisen teräskauhan toisella eurolla ja taulun viidellätoista. Rautakaupasta savirouhetta ja pari mittatikkua. Ikeasta palmuvehkan. Taimipihan poistoista ison ulkoruukun. Tokmannilta taimimultaa. Ne kaikki liittyvät toisiinsa - tavalla tai toisella :D

Hyvin harvoin ostan kirppareilta astioita / esineitä - mutta tässä lasiruukussa viehätti sen rouhea ulkoasu - kohtuullisen hinnan lisäksi, tietty :) Ajattelin ensin, että menisi perinteisenä orkidean suojaruukkuna - ja muutaman päivän se ehti palvella servettitelineenäkin.
Nyt se on kuitenkin täytetty savirouheella - ja kyllä - se näyttää näin just niin kivalta kuin kuvittelinkin. Mutta ei se ihan tähän asuun jää. Vielä pari päivää pähkäilen, minkä kasvin siihen istuttaisin, mutta muistutuksena teillekin: 23-24.2 ovat kuukalenterin neitsytpäiviä - niitä parhaita lähes kaikkiin kylvö-, istutus- ja uudelleenistutustouhuihin.




Komea teräskauha - ehkä vähän turhan iso ja kömpelö meidän kattiloihin, mutta ihan passeli mm. savirouheen lappaamiseen.

Hyvänkokoinen palmuvehka, jonka hankin jo ennen joulua Ikean reissulta. On odotellut uudelleenistutusta läpi pimeimmän talven. Suojaruukkuna toimiva iso ulkoruukku löytyi taimipihan poistomyynnistä. Finnmirror sisustustaulu ruukun takana kierrätyskeskuksesta "kaikki taulut puoleen hintaan" -päiviltä. On nyt väliaikasijoituksessa siinä painavaan ruukkuun tuettuna ettei pääse kaatumaan...

Helmikuun neitsytpäivät ovat otollinen ajankohta sisäkukkien uudelleenistutukseen. Olen pitkään pähkäillyt toimivaa konstia, jolla viherkasvien multapinnan saisi piiloon - tai mielellään ihan edustuskelpoiseksi. Linkkivinkkinä luin Seramis -savirouheesta ja innostuin hankkimaan koesäkin.

Tuotetietojen mukaan savirouhe on yksinkertaisesti vain poltettua savea. Se sopii sisä- ja ulkokukille. Huokoisena savirouhe kyllästää itsensä vedellä ja luovuttaa sen pikkuhiljaa kasvin käyttöön. Erona savirouheessa koristekiviin ja muihin vastaaviin pintamullan naamiointikikkoihin on se, että savirouhe varastoi vettä ja sillä korvataan multa kokonaan.

Ihan eniten (ainakin näin sisäkukkien kohdalla) tykästyin savirouheen ulkonäköön. Olen nyt vielä kahden (tai aika monenkin :) vaiheilla, mitkä kasvit vaihdan mullasta savirouheeseen... Jokusen viherkasvin (ja kenties orkideankin) aion kokeilla istuttaa rouheella täytettyyn, läpinäkyvään lasiruukkuun. Poltetun tiilen sävyinen rouhe sopisi ehkä kivasti myös mm. pienen viikunabonsain ruukkuun?

Ja savirouhetta meinasin laittaa myös Ikean palmuvehkalle, joka kituuttaa vielä ahtaassa ostoruukussaan. Savirouheistutuksen voi (tai ymmärtääkseni se pitääkin) tehdä umpiruukkuun. Ison savisuojaruukun pohjalla on nyt nurinpäin oleva ämpäri nostamassa itse kukkaruukkua sopivaan korkeuteen. Meinasin istuttaa palmuvehkan yksinkertaisesti tähän toiseen ämpäriin. Koska savirouhe ei tarvitse pohjareikää, homman pitäisi toimia just niin yksinkertaisesti :)

Savirouheen kanssa ohjeistetaan käytettäväksi kosteusmittatikkua. Niitäkin minulla on nyt pari kokeeksi. Savirouhe imaisee noin kolmasosan tilavuudestaan vettä, mutta en vielä tiedä, riittääkö jos käyttää sitä sääntöä ja yleistä havainnointia kasvista ohjenuorana kastelun tarpeesta.
Laitan tikun pariin ruukkuun ja kokeilen muutaman viherkasvin hoitoa savirouheessa ilman tikkua.
Taimimulta on ollut hakusalla tänä keväänä. Jo parina viikkona olen etsiskellyt sitä Cittarista - loppuunmyyty. Jouduin nöyrtymään laajempaan kauppakierrokseen ja Tokmannilta tärppäsi. Mutta nyt on sitten valmiina taimimultaakin. Tiistaina on se odotettu päivä -  tomaatin, sellerin ja purjon siemenet pääsevät multiin. Olisiko ensi kesä vihdoinkin se ihan täydellinen puutarhakesä - sopivassa suhteessa lempeää kesäsadetta ja auringon lämpöä - kaikki on vielä mahdollista :)

seramis savirouhe sisäkukat uudelleenistus mullanvaihto kevät