torstai 11. lokakuuta 2012

Vitamiinit

Oma vitamiinien saanti kannattaa päivittää ja miettiä aina välillä. Hyvältä hetkeltä tuntuukin juuri syksy, talvea vasten tarvitaan voimia ja jaksamista.

Kotikirjastossa paikkansa ansaitsee selkeäkielinen opas eri vitamiinien parhaista saantilähteistä, suositeltavista vuorokausiannoksista ja vitamiinien puutosoireista. Esim. tämä Gummerruksen Vitamiinit ja kivennäisaineet - Per Ove Lind on juuri sellainen helpostiluettava kirja. Jo esipuheessa selvennetään että kirjassa ei lähdetä hienosäätämään ja käsittelemään kaikkia mahdollisia hiven- ja kivennäisaineita ja niiden yhteisvaikutuksia, vain niitä tavalliselle kuluttajalle tärkeimpiä. Tärkeimmiksi kirjoittaja luokittelee ne essentiaaliset (elintärkeät) aineet joiden puute uhkaa terveyttä mutta myös ne, joiden liikasaanti on haitallista.

Kirjoittaja korostaa että vitamiinit eivät ole ihmeaineita joilla parannetaan kaikki mahdolliset vaivat. Vakavat vitamiinien puutostilat ovat nykyään Suomessa harvinaisia, mutta lieviä puutostiloja on yleisesti. Tärkeänä hän pitää itsehoitoa ainoastaan vitamiinien puutostilojen ehkäisynä. Mikäli puutosoireita jo ilmaantuu, ne pitäisi hoitaa lääkärin kanssa yhteistyössä.

Täysipainoinen ruokavalio on tietysti parasta itsehoitoa. Ravintolisistäkin yritän aina löytää luonnollisen ja mahdollisimman puhtaan vaihtoehdon. Pakastin täynnä marjoja, paksu pipo ja lapaset sekä nämä jutussa mainitut vitamiinit ovat ei-salainen aseeni tulevia pakkaspäiviä ja pimeyttä vastaan :D




A-vitamiini. Paras lähde maksa. Kasvis-syöjiltä (minä ja tyttäreni) se jää väliin joten vaihtoehdoiksi jäävät mm. porkkana, lehtikaali ja nokkonen. Vaikka nämä kaikki kuuluvat meillä perusruokavalioon, niin suositusten mukaisiin määriin emme varmasti jatkuvasti pääse pelkällä kasvisruualla.

Lukijani Susannan suosittelema tuote, luomulaatuinen vehnänorasjauhe, kutsuisin tätä jo löydöksi. Mittalusikallinen sisältää 80% päivän A-vitamiini tarpeesta ja 100% päivän K-vitamiini tarpeesta. Hieman haasteellinen maku - olen kokeillut sekoittaa tämän marjoihin - ei toimi. Parhaiten menee siltään veteen sekoitettuna tai vihersmoothien seassa.


B-vitamiini. Kantapään kautta tuli tämäkin sitten opittua: Tyttäreni Lempi vaihtoi kasvisruokaan noin pari vuotta sitten. Viime talven aikaan hiukset lähtivät ohenemaan. En minä tai tytärkään asiaan oikeastaan aluksi sen kummempaa huomiota kiinnittänyt. Jossain vaiheessa sitten huomasimme molemmat että nyt eivät hiukset ole enää ollenkaan kuin ennen. Mitään muuta syytä oireelle emme keksi kuin liharuuan poisjäännin myötä B-vitamiinin jäämisen vähiin.
B-vitamiinin pääasiallisia lähteitä ovat lihatuotteet (kasvis-syöjät huom.). Jonkinverran sitä on myös maitotuotteissa ja kananmunissa. Luulen että saantisuositukset eivät kuitenkaan ihan täyty meillä pelkällä kasvisruokavaliolla, vaikka mukana on maitotuotteitakin.

Aluksi hankin meille B-vitamiinia pillereinä. Minun vatsani ei niitä kestänyt, tytär ei huonoa oloa huomannut. Oluthiivaan tutustuin muutamankin kirjan kautta ja sitä voin kutsua toiseksi löydöksi. Luonnollinen, kokonaisvaltainen, edullinen ja hyvänmakuinenkin B-vitamiinin lähde. Yksi kukkura teelusikallinen riittää varmistamaan päivän B-vitamiinit.


C-vitamiini. Käytämme niin paljon marjoja, että saamme luultavasti marjoista päivän tarpeen. C-vitamiinin puolittumisaika on tosin niin lyhyt, että sitä tulisi saada vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa. Aamuisin syön aina marjoja. Iltapäivän välipala saattaa olla vuohenjuustoa tms.

Sekoitan toisinaan mittalusikallisen kuivattua ruusunmarja-camu-jauhetta vesilasiin iltapäivän vitamiinipommiksi. Tämä C-vitamiiniannos on tosin lähes kymmenkertainen virallisiin saantisuosituksiin nähden. Aiheesta käydään monenlaista keskustelua, varmaa kuitenkin on että pieni ylimääräinen C-vitamiini ei ainakaan haittaa. Hyötyä siitä saattaa olla, faktaa ei siitäkään tosin oikein ole.


D-vitamiini. Parhaat lähteet kala ja aurinko. Kalanmaksaöljyä otan kuuriluontoisesti, mutta ihan jatkuvasti en uskalla sitä nauttia tai lapsillekaan tarjota. Aurinkoonkaan ei näillä leveysasteilla voi turvautua läpi vuoden :)

D-vitamiinia otan talvisin kalanmaksaöljyjen väliaikoina kapselina, 5000iu/vrk joka vastaa reilua 100 mikrogrammaa. Se on reilusti yli virallisen suosituksen. Aiheesta käydyn keskustelun pohjalta olen kuitenkin aika vakuuttunut että tässä kohdin marginaalia voi vähän nostaa.


E-vitamiini. Paras lähde vehnänalkiot ja -leseet. Vehnän käyttö viljana on meillä aika vähäistä. Hiukan arveluttikin E-vitamiinin saanti. Ystäväni Raija opetti minulle että vehnänalkioöljy on naisille se kaikkein tärkein öljy. Toimii antioksidanttina ja ehkäisee elimistön vanhenemista. Raija on itse yksi elävä esimerkki ja kävelevä vehnänalkioöljymainos :) 60v naisen iho on kuin nelikymppisellä. Hoitoon ei ole käytetty kosmeettisia valmisteita sen enempää kuin mitä K-kaupasta saa. Häntä uskon kun käski hankkia vehnänalkioöljyä jota hän itsekin on nauttinut vuosikymmeniä. Kiitos neuvosta :)

Ruokalusikallinen vehnänalkioöljyä sisältää 100% päivän E-vitamiini saantisuosituksesta.


Itse tärkeiksi kokemani / havaitsemani kivennäis- ja hivenaineet jätän toiseen juttuun. Muuten tästä tulee kilometrin pituinen sepustus ja minullakin on jo kiire sienimetsään :D

Jutussa esitellyt tuotteet ovat siis vain omien valintojeni ja pähkäilyjeni tulos.
Luontaistuotekaupoista, isoista marketeista ja apteekeista saa kaikkia näitä vastaavia tuotteita.

Alussa esitelty vitamiineja käsittelevä kirja on jo vanhempi, eikä sitä luultavimmin löydy kuin kirppareilta. Uusia vastaavia teoksia löytyy kyllä kaupoista ja kierrätyksestäkin. Kannattaa ehdottomasti yksi sellainen hankkia kotilukemisiksi. Siitä voi nyt vähintäänkin kerran vuodessa muistella läpi vitamiinien saantilähteet ja suositusmäärät, sekä miettiä josko omassa arjessa ja elämäntilanteessa toteutuvat. Ja muistakaa myös lapset ja se jääräpää mies joka jättää vihreät jäniksille syötäväksi :)

Näillä ja vähän muillakin eväillä voin tänäpäivänä hyvin. Minua aiemmin lähes vuosikymmenen vaivannut ihottuma käsissä on nyt historiaa. Nuhaa tai vatsatautia en edes muista milloin olisin potenut, ehkä kerran viimeiseen viiteen vuoteen. En tarvitse mitään lääkitystä, pitkän harkinnan jälkeen lopetin myös hormonaalisen ehkäisyn. Siihenkin päätökseen olen nyt enemmän kuin tyytyväinen.

Energistä syyspäivää ja hyvää oloa teille kaikille :)





4 kommenttia:

  1. Itse vaihdoin kalanmaksaöljyn kalaöljyyn lääkärin suosittelemana. Kalaöljykapseleita voi nauttia huoletta vaikka läpi elämän, eikä ole mitään "riskejä", niin kuin luultavasti tuossa kalanmaksaöljyssä.
    En nyt tarkemmin sitten muista mikä ero noilla kahdella on, ja ajavatko samaa asiaa, mutta muistelisin että suht samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jokunen viikko sitten vertailin kalaöljyä ja kalanmaksaöljyä kaupassa. Enkä nyt itsekään muista, mikä se ero oli...
      Minä ostan aina pullotavaraa, tulee paljon edullisemmaksi kun laskee kokonaispitoisuudet. Minulle ei tee ollenkaan pahaa huitaista kalöljy lusikasta, kaikki eivät siihen pysty :)

      Täytyypä ihan nyt ajan kanssa tutkailla tuokin asia. Jotenkin vaan on jäänyt mieleen, että kalanmaksaöljyä ei tarvitsisi ihan joka päivä. Tosin on minullakin ystävä joka on käyttänyt kalaöljyä läpi elämän ihan jatkuvasti ja taisi minullekin sitä sanoa että sitä voi ottaa ja pitää ottaa säännöllisesti...

      Käytän öljyjä välillä muutenkin vaihdellen. Nytkin kaapissa on hamppu-, pellavansiemen- ja kurpitsansiemenöljyä. Samana päivänä en yleensä ole ottanut esim. kala- ja pellavaöljyä.
      Eilen vaan just luin Antti Heikkilän kirjaa ja siinä hän tyrmäsi pellavansiemenöljyn... Suositteli pellavaa siemeninä / rouheena. Perusteli kyllä kantansa, eli taidan jättää pellavansiemenöljyn huonekaluille kuten hän suositteli :)

      Poista
  2. Hei!
    Tietäisitkö, saakohan oluthiivaa tavallisista kaupoista, kuten prismasta tai citymarketista? Täytyykin mennä joku kerta tutkailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä en osaa sanoa, mutta ainakin luontaistuotekaupoista sitä saa.

      Poista