keskiviikko 7. elokuuta 2013

Juolukka - marjoista paras kversetiinin lähde

Juolukka on huonosti tunnettu ja hyödynnetty marja. Maultaan se ei tuorekäytössäkään mielestäni mitenkään häviä mustikalle. Juolukka on pehmeäkuorinen ja miedon makea marja joka ilmanmuuta kannattaa poimia talteen. Sen varpu on korkeampi ja puutuneempi kuin mustikalla. Vaikka se periaatteessa on soiden ja rämeiden reunuskasvi, siihen voi törmätä kuivillakin mustikkakankailla. Pieneltäkin juolukkaläntiltä saa helposti muutaman litran marjoja.

Luonnonmarjat ovat erittäinkin varteenotettava flavonoidien lähde. Flavonoidit ovat yhdisteitä joiden on todettu vähentävän mm. sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen, keuhkosyövän, eturauhassyövän, astman ja aikuistyypin diabeteksen riskiä. Ulkomaisissa tutkimuksissa niiden on huomattu vähentävän myös riskiä sairastua mahasyöpään.

Esimerkiksi antosyaaneja ja flavonoleja saa pääasiassa vain marjoista, ja eniten juuri tummasävyisistä marjoista.
Flavonoidien kokonaismäärä on suomalaisista marjoista suurin variksenmarjassa. Seuraavana tulee mustikka ja kolmantena juolukka. Esimerkiksi mansikka, lakka ja puolukka sisältävät vain murto-osan kärkikolmikon flavonoidimääristä. Yhtä flavonoidiyhdistettä, kversetiiniä, löytyy kaikkein eniten juolukasta.

Kversetiinin monien mahdollisten terveyshyötyjen vuoksi se on vilkkaan tutkimustoiminnan kohteena. Tähän mennessä saadun tutkimusnäytön mukaan kversetiini saattaa
-estää syövän syntyä ja kasvua
-auttaa eturauhasvaivoissa
-lievittää masennuksen oireita
-hillitä tulehdusta
-estää monien bakteerien ja virusten kasvua ja tappaa niitä.
Kversetiini estää histamiinin eritystä ja siten erilaisia tulehdus- ja allergiareaktioita.

Juolukka sisältää runsaasti myös vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuituja ja esimerkiksi C-vitamiinia juolukassa on selvästi enemmän kuin mustikassa.

Tämä juolukkaläntti löytyi korkealta mäeltä mustikoiden, puolukoiden ja variksenmarjojen joukosta.

Juolukan marjat ovat pitkulaisia ja pehmeän harmaansinisiä - kuin miniluumuja väriltään ja muodoltaan. Niissä on pehmeä kuori ja mieto maku. Niitä voi hyvin lisätä tuoreena rahkoihin tai syödä ihan siltään muiden marjojen seassa vaniljakastikkeen tai maissipuuron kanssa. Epäluuloisille ruokailijoille ei tarvitse edes mainita aiheesta - eivät erota niitä mustikoista kuitenkaan...

Juolukat on helppo poimia rohmulla. Ovat pehmeäkuorisia, joten samaa varovaisutta poimiessa toki kannattaa käyttää kuin mustikoihinkin

Lähteinä käytetty HS, Flavonoidi.com ja Arktiset aromit -sivustoja.

7 kommenttia:

  1. :) Ja juolukkaa ollaan iän kaiken ylenkatsottu. Voi meitä. Oletko myös säilönyt juolukkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena :)
      En ole koskaan sitä niin paljon kerralla poiminut että olisin pakastimeen asti saanut... Lähden tosin nyt joku päivä katsastamaan yhden suoläntin josta isäni on joskus löytänyt ison alueen juolukkaa. Siinä ei viime kesänä ollut marjoja ollenkaan - saa nähdä mikä on tilanne nyt.
      Variksenmarjat muuten alkavat olla kypsiä ja puolukkakin on jo aurinkoisilla paikoilla osin ihan punaista. Kiireistä aikaa tämä... Muutenkin oli jotenkin ihan kummallinen kesä - kaikki marjat kypsyivät vähän samaan ryppääseen ja tuskainen miettiminen joka aammu että mihin metsään menisi :D

      Poista
  2. Tätä runsaudenpulaa ehkä saadaan muistella monta vuotta. Nyt kyllä pitää miettiä seuraavan kesäloman ajankohtaa tarkkaan. Jos haluaa matkustaa kauemmaksi, pitää lähteä kesäkuun aikana, sillä heinäkuun puolivälin jälkeen marjat ja sadonkorjuu ovat työllistäneet eikä palstalta tai pusikoista ole malttanut montaa päivää olla poissa. Kivaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama fiilis... Tuntuu että hengitänkin ihan pinnallisesti kun koko ajan miettii mihin pitäisi mennä ja missä olla ja mikä olisi tärkeintä ja onko järkeä enää mennä mustikkaa kun niitä on jo ihan liikaa mutta kun kuitenkin vaan haluaisi mennä metsään...

      Yritän kuitenkin aina muistaa että tärkeintä on se mitä haluaa tehdä - eli menen metsään. Ikkunan- ja saunanpesut odotelkoon :)

      Poista
  3. Tämä kommentti tulee jälkijättöisesti, mutta juolukkaa todellakin kannattaa pakastaa -maun vuoksi! Juolukka muuttuu yllättäen ovelan kirpsakaksi ja on kyllä niin lemppari piristys muiden pakastemarjojen joukossa.
    Mutta yksi juolukan käytön epäkohta minua kyllä riivaa ja sai ensimmäistä kertaa jättämään juolukat metsään, niiden puhdistus, marjoihin jää pidemmät ja kovemmat tikut, kuin mustikoissa, joissa niistä en ole kokenut vaivaa. Toisaalta, josko tämä olisi vain karaistumiskysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos vinkistä :)
      Tähän saakka olen käyttänyt tuoreeltaan kaikki juolukat. Säilyvät hyvinä ainakin viikon jääkaapissa.
      Minua eivät ole kannat haitanneet. Varmasti vaan tottumiskysymys.

      Minulla on eräs hauska ystävä - vanhempi rouva jolle kaikki on "kuitua". Lasten kanssa aina nauretaan kun jotain kovaa tai ylimääräistä kökköstä keitoksista löytyy "Kuitua se vaan on" :D
      Ystävärouva on jo se asteen karaistunut että jättää vissiin mustikan lehdetkin marjojen sekaan. Omenat viipaloi piirakkaan kotineen päivineen... Totta on että eivät kyllä tunnu missään - monet kerrat olen luonaan syönyt ja ihan huippusapuskaa on vaikka mitään ei "turhaan" kuorita tai perata.

      Poista
  4. Juuri tänä aamuna kerätessäni ehkäpä viimeisiä tämän kesän mustikoita löysin juolukoita, en paljoa, 0,5 l rasiallisen. Keräsimme niitä myös ollessani pieni lapsi 50-luvulla.

    VastaaPoista