perjantai 3. lokakuuta 2014

Jatketaan



Kun itse aloin aikoinaan vähän miettiä ja kiinnittää huomiota ostoskärryyn valitsemiini elintarvikkeisiin (muutenkin kuin pelkkään hintalappuun, vaikka sekin tietty vieläkin on yksi tärkeä valintakriteeri) niin sanon suoraan, että se polku on ollut pitkä - monen vuoden prosessi. Enkä ollenkaan perillä ole vieläkään - paljon on opittavaa ja eniten siinä, että ne kaikki hyvät teoriat olisivat sitten siinä arjessa mukana ;)

Mielenkiinto ruoka-aiheeseen heräsi pikkuhiljaa ja huomaamatta kun selailin - ja luin kyllä ihan tarkastikin ja mielenkiinnolla läpi paljon ravintoa ja terveyttä sivuavaa kirjallisuutta. Kolusin niin vuosikymmenien takaisia klassikkoteoksia kuin uudempiakin julkaisuja. Mihinkään suuntaukseen en ihan sata lasissa koskaan lähtenyt, mutta kaikista tiedonmuruista muotoutui hiljakseen se oma tapa.

Tärkeintä on vain muistaa kuunnella omaa kehoaan - eikä pelkkää kehon reagointia, vaan psyyken olotilaa. Ei kai tätä voisi virallisesti edes kärjistäen ääneen sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin, että ainakaan omalla kohdallani mikään ei vaikuta niin paljon henkiseen hyvinvointiin kuin oikeanlainen ravinto.

Mutta minäkin - vaikka paljon tiedän, niin en voi kehua ollenkaan puhtailla papereilla itsekään aina selviäväni. Sortumus maximus - niin käy aina välillä - ja pahinta siinä on, että se rähmävaihde tahtoo hirttää kiinni... Tunnistan ja tunnustan ne riittämättömyyden, väsymyksen, saamattomuuden ja huonon omantunnon tunteet, jotka överisokeriin sortuminen mielelleni tekee. Ja vaikka tiedän, että huono olo johtuu vain ja ainoastaan sokerista (ja hiilareista), niin  niistä irti rimpuilu vaatii aina aika annoksen päättäväisyyttä...



No, ylläoleva ei mitenkään liity otsikon aiheeseen - palataan arkeen ja sinne automarketin hyllyväliin perjantain ruuhka-aikaan...

Ensimmäinen tuote, jonka minä vaihdoin mietitympään versioon, oli suola. Suolan käyttömäärillä sen paremman valinta ei vielä suurta lovea lompsaan tee. Suolan kanssa olen ihan sataprosenttisen sujut - ei tarvitse yhtään miettiä minkä valitsisi.



Ensimmäisten vaihdokkien joukossa olivat myös maitotuotteet - se hailakan sininen maitopurkki punaiseen, kasvisrasva kermaan, margariini voihin, kevytjuustot täysrasvaisiin. Helppoja valintoja - hintaeroa ei juurikaan ole. Ja jos on, niin usein perustuotteet ovat jopa edullisempia.



Sokeri - siinä kohdin tein muutosta jokusen vuodenkin. Intiaanisokerin hintaero siihen virolaiseen valkoiseen kyllä mietitytti monet kerrat innokasta leipuria. Panttasin arvokasta intiaanisokeripussia ensin vain puuron ja viilin päälle ripoteltavaksi - vähän ehkä hennoin laittaa niihin parempiin leipomuksiin. Erityisen tarkasti vahdin Lempi-tyttären leipomishetkiä... Luokkakavereillaan oli vuosia tapana tulla porukalla meille leipomaan koulun jälkeen - meillä kun lapset saivat leipoa ominpäin... Aina saivat minun puolestani tulla ja tehdä, mutta niitä minun arvokkaita aineita en vielä silloin antanut yleiseen jakoon - eli tyttölauma teki mokkapalojaan valkoiseen sokeriin ja tavan kananmuniin. Sorry näin jälkeenpäin tytöt :D

Alussa en ymmärtänyt, että voin tehdä leipomuksia ihan entiseen malliin, mutta säästää vähentämällä sokerin osuuden resepteissä kolmasosaan - tai vähempäänkin. Vispautuvuus tai mikään muukaan tekninen juttu ei kärsi yhtään. Vähempään sokeriin tottuu nopeasti ja taikinan makeudesta voi tinkiä reilustikin, jos sokerin käyttää "pintakerroksiin" - eli ripauttaa hiukan sokeria leipomusten pintaan.
Enää vuosiin en ole "säästänyt" sokerissa muutoin kuin käyttömäärissä.

Uskotteko jos sanon, että kun makuaisti on herkistynyt alkuperäisiin puhtaisiin aromeihin, tavan valkoinen sokerikin maistuu pistävältä. Niin minulle on käynyt. Erotan kyllä, kumpaako sokeria tuotteisiin on käytetty - ja ylenpalttinen makeus kääntyy jossain kohdin kitkeryydeksi.






Jaksan joka kerta ihastella intiaanisokerilla syntyvää herkullisen väristä munavaahtoa :)

Kananmunat - sekin aihe vei kauan. Hintaero luomun ja tavallisten välillä on aika huomattava. Luomumunat säästin herkuiksi, syötäväksi siltään keitettynä tai paistettuna - ja tarkasti laskettuna - vain yksi jokaiselle. Niitä tavan munia sitten meni leipomuksiin.

Tässä kohdin minua nykyisin motivoi se, että kananmunien voin kuvitella olevan justiinsa sitä, mitä kanoille on syötetty. Hyvistä aineksista valmistuu aina hyvää - huonoista, no ei ainakaan kovin hyvää :)

Kananmunatkin ostan nykyisin luomuna - tosin hinta vieläkin välillä vähän kirpaisee...



Jauhot - halvin vehnäjauho on käytännössä ilmaista. Leivoin ennen tosi paljon - pullaakin ainakin sen kolmesti viikossa. Siirtymävaihe tarjousvehnästä tattariin ja muihin erikoisjauhoihin oli sekin pitkä taival. Aluksi korvasin vehnää osin speltillä ja kokojyväjauhoilla.

Nyt tyttären gluteenittoman ruokavalion myötä leivon koko perheelle gluteenitonta - ja toisen tyttären hiivaongelman takia hiivatonta. Pullat ovat vaihtuneet marjapiirakoihin ja sämpylät rieskoihin. Virittelen reseptejä, joissa jauhojen osuus on mahdollisimman pieni. Tattarijauhopaketin hinta saattaa leväyttää silmät ensikertalaiselta - etenkin jos vertailukohtana on vehnäjauho. Mutta voiko niitä verrata? Mielestäni ei voi.
En tingi jauhoista - enkä hinnasta - käytän vain vähemmän.



Luomu - siltä osin tilanne ja valikoima paranee vuosi vuodelta. On jo paljon tuotteita, joissa luomulaatuisen hinta ei suuresti tavallisesta eroa. On tosin niitäkin tuotteita, joissa hinta luomuna kertautuu viidellä - ne jätän vielä kauppaan.

Lidlin pakastealtaassa on kohtuuhintaisia luomuvihanneksia. Monia perustuotteita (Pirkka-tuotteista esim. kaurahiutale, riisikakut ja tomaattikastike - niitäkin saa luomuna lähes tavallisten hintaan).
Hiukan tutkimalla eri kauppaketjujen valikoimaa löytää ne parhaat jokaisesta.

Vihanneksissa ja hedelmissä on eroja. On niitä, jotka luontaisesti eivät kerää huomattavia määriä kasvinsuojeluaineita. Ja on niitä joiden viljelyyn niitä tarvitaan - ja niitä sitten tietysti kertyy myös kasveihin. Ne puhtaammat ostan (aika) hyvällä omallatunnolla tavan laatuisina.

Tässä listaa eniten ja vähiten kasvinsuojeluaineita sisältävistä kasvikunnan tuotteista.



Uuuh - joko olette tukka täynnä tekstiä - eikä vieläkään olla päästy itse otsikon asiaan - eli jatkamaan :D
Tämän jutun alkuperäispointti oli antaa jokunen arjen vinkki siihen, että voi hyvällä omallatunnolla ostaa sen hintavamman vaihtoehdon. Vielä tulee juttua siitä jatkamisestakin, mutta tässä ensin jokunen huomio:

Suola - normikansalaisen kohdalla suolan käyttöä voi hintaeroa kompensoidakseen hiukan vähentää

Sokeri - osta silmää räpäyttämättä sitä kalleinta mitä löydät - intiaanisokeria. Se on minun paras terveysvinkkini. Voin sanoa, että olen aika pitkälti lukenut ja tutkinut kaikki mahdolliset ruokateoriat vegaanikeitiöstä karppaukseen. Yhdessäkään ei suositella lisättyä sokeria - ja se taitaakin olla aikalailla se ainut kaikkia ruokateorioita yhdistävä tekijä. Itse pidän valkoista ja lisättyä sokeria sinä suurimpana pahana normielintarvikkeiden joukossa. Mitään hyvää se ei missään tapauksessa tee kenellekään - ei keholle eikä mielelle.
Tosin on meillä kehon lisäksi sielukin - ja se sielu - ainakin naisilla tarvitsee välillä ripauksen sokeria :)
Intiaanisokeri on sokerina sitä parasta sokeria - ja koska se on reilusti hinnakkaampaa, sen käyttömäärää alkaa pikkuhiljaa väkisinkin vähän miettiä. Ja se, että sokerin käyttömääriä miettii ja järkeistää - se on kaikki pelkkää plussaa.
"Sokerina pohjalla" on tuttu sanonta kaikille. Kun sokeri on pohjalla, se on siellä missä pitääkin. Sokerin ei kuulu olla ainesosaluettelon päällimmäisenä - paitsi sokeripussissa :)

Kananmunat - siihen minulla ei vieläkään ole sen kummempaa vinkkiä, kuin kehua luomumunien hyvää makua. Ja että Lidlissä niitä oli 1,75€/6kpl - eli hiukan edullisemmin kuin mihin marketeissa on tottunut.

Jauhot - vehnäjauhoja saa halvalla, mutta jos kokeilet muutaman viikon elää ilman valkoisia vehnätuotteita, niin huomaat varmasti eron. Silmäpussit tasoittuvat, epämääräinen turvotus erityisesti kasvoilla vähenee, piirteet selkenevät, vatsa toimii paremmin, olo on energisempi...
Mikä niiden parannusten hinta on? Olethan sinä arvokkaampi kuin se tarjousvehnäjauho, jota annat kehollesi polttoaineeksi?

Olen aina leiponut paljon - ja leivon edelleenkin, mutta nyt hieman eri tyyppisesti. Jauhojen käyttömääriä on helppo pienentää vaihtamalla reseptejä. Ruuan voi opetella syömään ilman leipää, aamu-, ilta- ja välipaloiksi voi tarjota jotain muuta kuin leipää.
Tattarijauhot ovat monta kertaa kalliimpia kuin vehnäjauho - paketin hinta hyllyn reunassa mietityttää. Mutta kuulostaako kolme desiä tattarijauhoa (noin 1€) rieskataikinaan enää kalliilta, kun uunista tulee viisi peltiä lämpimiä leipäsiä?
Psyllium on hyvä jauhonjatke. Pikku pussin hinta tuntuu vähän arvokkaalta, mutta psyllium on niin riittoisa tuote, että sen voi melkein laittaa suolan kanssa samaan kategoriaan - ei heilauta taloutta.

Luomujuurekset ja -vihannekset: Kasvata mahdollisuuksien mukaan edes salaatit ja yrtit itse. Marjasta ja sienestä. Hortoile. Kysele kyliltä ylimääräisiä herukoita ja omenia. Osta pakastin.

Porkkanat ja perunat ostan luomuna. Hintaero tavallisiin kompensoituu sillä, etten kuori niitä. Punnitsepa kerran kilon porkkanapussista kuorien ja naatinniskan osuus ja vertaa sitä siihen porkkanamäärään, mitä kulhoon kuorimisen jälkeen jäi. Ohuissa porkkanoissa kuorien painoero porkkanoihin on melkein se kuuluisa fifty-sixty. Eli tuplahinta luomuporkkanoista on loppupeleissä ihan sama...



Maito. Vanhanajan luomu täysmaito kustantaa melkein tuplat verrattuna edullisimpaan maitolitraan. Meillä maitoa ei ole koskaan sellaisenaan juotu - enkä ymmärrä miksi pitäisi? Kalkkia tai D-vitamiinia saa paljon muualtakin ja helpommin imeytyvässä muodossa. Maitoa meillä menee pääasiassa talviaikaan puuroihin.

Ja nyt vihdoin päästää siihen otsikon aiheeseen eli jatkamiseen: Litraa vanhanajan täysmaitoa jatketaan reilulla puolella litralla vettä (ravistele vesi tyhjentyneessä maitopurkissa, sisäreunoilta irtoaa vielä homogenoimattoman maidon maitorasvaa kokkareina). Hintaero kompensoituu siihen ja maku on edelleen parempi kuin puoleentoista litraan tavan maitoa hautuneessa puurossa.




15 kommenttia:

  1. Meillä ei saanut koskaan leipoa mitään, koska "ethän sä osaa!" ja "sotkette koko keittiön!". Keittiön, jossa ei koskaan kukaan laittanut mitään ruokaa. Olen vittuillut siitä, että kaapit on täynnä kattiloita ja purkkeja ja kaikkea, mutta kukaan huushollissa ei osannut laittaa ruokaa :D

    Lapsuuden ystävän kotona leipomiseen suhtauduttiin aivan toisin! Äitinsä oli loistava kokki ja leipuri. Heillä sai leipoa, sotkea astioita, kokeilla ja äitinsä vähän katsoi päältä tyttölauman intoa. Ja me siivottiin aina jäljet! Kun sai vähän tilaa ja neuvoja touhuamiseen, astiat huuhdeltiin, pistettiin tiskikoneeseen ja siivottiin jauhoräjähdysten jäljet. Edelleen äidilleni on kauhistus, kun rappukäytävässä leijuu oliivifocaccian tuoksu. Ei kai se tule meiltä ja jos tulee, onko jauhoja pitkin seiniä???

    Ei ole jauhoja pitkin seiniä. Pitäisi jo ymmärtää, että olen opetellut taikinan vaivaamisen muualla ja jauhoräjähdyksiä ei enää 35 vuotiaalle tule... Lopputulos kelpaa kyllä ja sitä ylistetään, mutta ei sitä olis saanut tehdä... tälläkään iällä ja kaikki tiskit hoidettuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku :)

      On tosi liikuttavaa saada tällaisia kommentteja. Pääsee kurkistamaan toisen muistoihin...
      Meillä se lasten keittiöhomma meni yksinkertaisesti niin, että meillä ei oikeastaan niitä "kaupan herkkuja" ollut koskaan tarjolla ja minuakaan ei huvittanut koko ajan leipoa, että käskin lasten tehdä itse - jos jotain "hyvää" halusivat.
      Minullekin selvisi vasta joskus myöhemmin, että meillä oli yksi harvinainen keittiö sen suhteen, että siellä sai leipoa ja touhuta kuka vain kynnelle kykeni. Monessa asiassa kai saatan olla aika nipokin, muttta keittiötä en koskaan ole säästellyt :)
      Mitään isompaa vahinkoa ei ikinä sattunut - vaikka en usein ollut edes kotona kun siellä jengi kokoontui. Kerran syttyi leivinpaperi palamaan kun otti kiinni vastuksiin - oppivat kerrasta sitten leikkaamaan paperit sopiviksi.

      Meilläkään kotona ei keittiössä ollut mitään kieltotauluja. Joskus tosin muistelen lievällä kauhulla, miten kakruporukalla kerättiin mitä sattuu sieniä ja paisteltiin niitä sitten - kun tykättiin sienistä :)

      Mutta kiitos sinulle vielä kerran omasta keittiötarinastasi :) Ja se kirppisreissu - otetaan joskus asiaksi :)

      Poista
  2. Perässä tullaan... Sinun blogisi ansiosta elämämästäni on tullut paljon kivuttomampaa. Kiitos lukuisista vinkeistä ja ohjeistasi! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi :)
      Ihan vielä korostaen isosti kiitos ihanasta kommentista. Millaisia muutoksia olet tehnyt? Ravinnon puolelle? Ei näissä minun jutuissa mitään avaruustiedettä ole - paljonkin vaan kantapäänkautta opittua ja aina jos helpommalla pääsee, niin hyvä :)

      Poista
  3. Tein itse alkuvuodesta ruokavaliomuutoksen, olen ollut lähes 20 vuottakasvissyöjä mutta tahdoin tietää mitä hiilarien ja sokerin poisjättäminen tekisivät minulle. Rakastan makeaa ja olen samalla terveystietoinen, tämä on ollut vaikea yhtälö ylläpitää. Olen myös loputtoman monia vuosia kärsinyt lievästä alakulosta ja keskittymiskyvynpuutteesta, jopa niin paljon että olen harkinnutties mitä adhd-lääkitystä.

    Tänä vuonna kuitenkin kokeilujeni ansiosta minulle on avautunut ihan uusi maailma. Lyhyesti, jos lopetan sokerinsyönnin ja rajoitan hiilihydraatteja, olen kestopositiivinen joka ainoa hetki ja arkea haittaava keskittymiskyvyttömyyteni poispyyhkäistyy. Sanoina tämä eikuulosta ihmeelliseltä mutta vaikutus on ollut mullistava. On käsittämätöntä miten niin tavallinen asia kuin sokeri vaikuttaa mielenterveyteen ja aivojen toimintaan näin paljon. Luulen ettei monikaan tätä tiedä, ajatellaan vain että elämän kuuluukin olla alavireistä...

    Kuitenkin, löysin itse blogisi pari päivää sitten ja olen lueskellut vanhoja kirjoituksiasi joka ilta. Olen viihtynyt mainiosti! Olet kirjoittanut todella mielenkiintoisista aiheista ja mukava että kirjoitat myös syvempää infoa, esim olen keräillyt nokkosensiemeniä jo kauan mutta en ole pohtinut miettimään mitä sisältävät tarkalleen. Perheesi elämäntapa vaikuttaa ihanan tasapainoiselta. Toivottavasti kirjoittelet usein.... Tästä tuli nopeasti eräs lempiblogeistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taika :)

      Ihana tarina - en yhtään kyseenalaista kokemuksiasi, tiedän tunteen itsekin. Ja niinkuin sanoin, minunkin paras terveysvinkkini on että jättää valkoisen sokerin. Hemmetin vaikeaa se on... Saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että asia ei vaivaa ollenkaan, mutta oma tuntuma on, että kuukautisten alkupäivät ovat ne pahimmat.
      Toisaalta sitten mietin, että sen kerran jos otankin suklaapatukan, niin se on sitten rehellisistä sokeria ja tiedän mitä olen syönyt. Pahinta kokonaistilanteessa on se, että sokeri on isossa osassa koko arjen ruokavaliota - maustetut jogurtit, murot, "kuusi desiä taikinassa" -leipomukset, valmiskeksit...
      Meillä normiarjessa sokeria menee tosi minimaalisesti. Kaksi tai kolme ruokalusikallista kuivakakkutaikinaan riittää ja kaikkien mielestä tuote on jo "makea herkku".

      Kyllä tämmöiset kommentit kuin sinun, antavat taas tsemppiä ja virtaa :) Minulla on tässä syksyllä ollut vähän herkkuvaihde päällä. On niin helppo ottaa metsään joku eväspatukka suklaata - ja siellä se olisikin ihan ok. Mutta sokeri koukuttaa - illalla tekeekin jo mieli lisää suklaata - ja tietysti sitä makeinta, ei ollenkaan hinguta palaa sitä 86% tummaa.

      Että kiitos sinulle - päätin ihan tästä inspiroituneena unohtaa ne eväspatukatkin :)
      Niin ja kiitos sinullekin kahdesta hienosta blogista. Kävinkin jo kurkkimassa ja hyppään kyytiin samantien :)

      Poista
  4. Olipa taas hyvää asiaa! KIitos tästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Sinulla on siellä yksi paratiisi maan päällä :) Suurella mielenkiinnolla aina seurailen etenkin niitä lihantuotantojuttuja. Teillä se tapahtuu niinkuin pitää :)

      Poista
  5. Niin samaa mieltä. Leivonkin nykyään lähinnä sinun blogista otettuja reseptejä. Gluteeniton piti aloittaa pakon sanelemana vuosi sitten, mutta nää muut jutut oli jo ennen sitä.
    Ja sokerin suhteen olen huomannut ihan saman kuin joku aiemin - valkoinen sokeri masentaa. Siitä en saa kokonaan pidettyä itseäni erossa, mutta tehtyäni tuon huomion se on ollut helpompaa. Jauhojen hinta ei ole ikinä ollut ongelma, olen valmis maksamaan luomusta ja säästän sitten vaatteista ja viihteestä.. Kananmunat ja maidon haen suoraan tiloilta. Vinkiksi: 2-luokan munat on tosi edullisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei :)

      Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Mielen ja sokerin yhteys on kyllä ihan ällistyttävä. Huomaan saman, sokeri on minullekin ihan myrkkyä. Ihan tyytyväisestä keski-ikäisestä naisesta tulee sokerilaskuhumalassa vanha ja ruma ja lihava...

      Poista
  6. Itse olen kipuillut näiden samojen asioiden kanssa viimeiset viisi vuotta. Yritän etsiä luomutuotteita, jotka ovat pienellä paikkakunnalla hankalasti saatavia. Yritämme itse viljellä ja kokeilla kaikkea uutta, usein ihan hyvällä menestykselläkin. Hiilihydraattien rajoittaminen ja kiinnostus vähähiilariseen ruokaan tuli puolison kohonneiden verensokerien kylkiäisenä - ja miten pienillä muutoksilla sokerit ja paino laskivat! Kevytrasvat vaihtuivat voihin ja öljyyn, maitotuotteet rasvaisiin, arkipäivän ruoat ovat vähähiilihydraattisia ja terveellisiäkin, tosin mitenkään ortodoksisesti emme mitään oppeja noudata. Viikonloppuisin tulee lipsuttua linjasta, ja herkuteltua leivällä ja vehnäsilläkin. Mutta pyrkimys on kuitenkin koko ajan puhtaampaan ruokaan - sillä matkalla ollaan edelleen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne ihanasta tarinasta :)

      Niin totta - ihan uskomaton on ravinnon vaikutus terveyteen - voi sanoa, että toimii siinä missä lääkkeet, mutta ilman sivuvaikutuksia :)

      Minulla oli sama juttu kolesterolin kanssa. Reilu kymmenisen vuotta sitten olivat huonon puolella ja se oli sitä aikaa, kun vielä uskoin rasvattoman maidon ja juuston paremmuuteen. Minulta kysyttiin ruokailutottumuksista, ja sanoin että mistään en voi enää kiristää - ja lääkkeet olisivat olleet seuraava apu.
      Olen nykyisin kymmenen vuotta vanhempi ja kaikki käyttämäni tuotteet ovat täysrasvaisia perustuotteita. Kolesteroliarvot ovat hyvät.
      Tietenkään en voi samaa temppua kenellekään suositella - jokaisen täytyy itse nämä asiat pohtia...

      Kyllä minäkin välillä lipsun arkitavoista. Mutta kuten sanoit, pyrkimys on kuitenkin aina parempaan - se riittää :)

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihealue!
    Luulin vain kuvittelevani kun olen ollut huomaavinani perussokeristen herkkujen maistuvan nykyään erilaiselta kuin ennen, pistävältä niin kuin kirjoitit. Mutta en siis olekaan kuvitellut? Ostan edelleen toisinaan irtsarilaareista suosikkisuklaita, mutta maku on erilainen ja tosiaan melkein kirvelevä. Tosi tumma suklaa maistuu ihanalta, kun ennen ruokaremponttia maistui kitkerältä.

    Kurjempi juttu on ollut kofeiinille yliherkistyminen. Olen päätellyt sen johtuvan ruokavalion siistimisestä. Aloin samaan ihmeellisiä, pelottaviakin sydämen tykytyksiä, hikoilua ja olon, kuin olisi jonkun piikin saanut. Rakastan edelleen kahvin tuoksua, mutta en uskalla maistaa, koska em. oireita saatan saada jostain hieman tujummasta teestäkin. Tyydyn siis suklaaseen ja kahvilla mausteittuihin jälkkäreihin ja leivonnaisiin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos paljon tästä! MInua kiinnostaisi kuulla perustelut sille, miksi olet päätynyt käyttämään täysrasvaisia maitotuoteitta. Nehän ovat jokaisen ravintoterapeutin painajainen.Ne tyydyttyneet rasvat...

    VastaaPoista
  9. Oletko käyttänyt koskaan kookossokeria? Mietin vaan että onkohan se terveellistä? .)

    VastaaPoista