sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hernekeitto uudella tavalla


Huhtikuussa talvinen, pitkään haudutettu ja tuhti hernekeitto korvaantuu näin:
Raikas, mintulla kruunattu, nopea hernekeitto pakasteherneistä.

1.5l kasvislientä (tai kanalientä)
100g sipulisuikaleita
400g jauhoista, kuorittua perunaa paloina
1tl sambal oelek -tahnaa
900g pakasteherneitä
6rkl sitruunamehua
2rkl sokeria
10g (noin 1dl) tuoreita mintunlehtiä
1dl smetanaa
Kiehauta aluksi kasvisliemi. Lisää muut ainekset (paitsi smetana ja minttu) ja keitä 30 minuuttia. Lisää smetana ja minttu. Soseuta hienoksi. Tarkista suola.

Siitä on tosi kauan, kun olen viimeksi tehnyt jotain ruokaa tai leipomusta ohjeen mukaan. Selailen useinkin reseptejä netistä, lehdistä ja kirjoista - poimien ajatuksia ja ideoita, joista sitten muokkaantuu jotain "sinne päin".

Tämä minttuhernarin resepti on kopsattu Marc Aulénin, Sopat! -kirjasta. Poikkesin tavoistani ja valmistin hernekeiton ihan (melkein :) ohjeen mukaan. (Meidän kylän Lidlissä myytiin tuoreherneitä 750g pussissa - eli oma keittoni valmistui suhteuttaen muiden ainesosien määrä 750g pakastehernepussiin.)

Luomu kasvisfondi on hyvä kasvisliemipohja. Marc ohjeistaa keittämään ensin valmiiksi liemipohjan - niin teinkin - eli kattilaan aluksi vesi ja fondi. Kun seos oli kiehahtanut, lisäsin muut aineet.

Lisukkeeksi tein paahdettuja kurpitsansiemeniä (ohje löytyy kirjasta sekin), lautaselle vielä lusikallinen smetanaa ja mintunlehtiä.
Keitto yllätti positiivisesti: Kokonaisen sitruunan mehu ei maistunut vahvana ollenkaan - eivät myöskään tuoreet mintunlehdet tai chili. Kokonaisuus oli pehmeä mutta raikas - ihana keväinen hernekeitto.
Kutsuin ystävänkin syömään ja maistamaan uutta keittoa - soppa sai kehuja :)



Minulle keittiössä on kaksi ruokaa yli muiden: keitot ja salaatit.
Sain joskus lukijakommenttiakin: Ihan kiva blogi, mutta voisit joskus tehdä muutakin kuin sosekeittoa. Aiheesta tullut ja asiallinen palaute :)

Omista keitoistani yksikään ei koskaan ole ollut samanlainen kuin edellinen - raavin ne tehdessä ja vauhdissa kasaan kulloinkin tarjolla olevista ainesosista.
Lähdinkin mielenkiinnolla kokeilemaan oikeaa "reseptikeittoa". Miksi Marc on päätynyt juuri näihin ainesosiin ja -määriin? Miten keitto eroaa omista tekeleistäni? Valmistustapa ja maut?

Marc Aulénin - Sopat! on jo blogimaailmassakin paljon hehkutettu, mutta kaikki kehunsa ansainnut uutuuskirja. Kirjasta löytyy vain keittoja - paljon ja erilaisia, sekä muutama keitoille sopiva pikku lisuke.



Yhteistä kirjan keitoille on, että ne ovat pääosin suomalaisia ja lähikaupasta löytyviä raaka-aineita hyödyntäviä, valmistuskustannuksiltaan kohtuullisen edullisia, nopeasti valmistuvia, helppotekoisia, muunneltavia ja herkullisia.
Resepteissä on vaihtoehtoja niin arjen pika- ja perusruuaksi, kuin juhlavaksi alku- tai pääruuaksikin.
Vaikka reseptin pohjaideana olisi vanha tuttu keitto, keittomestari Marc on "pukenut keiton uusiin vaatteisiin" kekseliäillä resepteillä.

Marcin keittotaito tuli tunnetuksi jo hänen luotsatessaan legendaarista Hakaniemen Hallin Soppakeittiötä. Vuodesta 2010 Marc on pyörittänyt suosittua Qulma -ravintolaa Helsingin Kruunuhaassa.


Minulla on kohtuullisen laaja keittokirjakokoelma (alla olevassa kuvassa vain osa :) Edellisen uuden keittokirjani sain lahjaksi noin kymmenen vuotta sitten - nyt sitten tämän Sopat! -kirjan.
Kaikki muut keittokirjani ovat kierrätyslöytöjä - eli suurin osa vanhoja tai vanhahtavia - tosin ihan tarkoituksella olen sellaisia keräillytkin.
Sopat! on ensimmäinen suomalainen "moderni" keittokirjani. Se herätti huomaamaan, miten keittokirja saa ihan uutta lisäarvoa, kun tekijä tuo persoonaansa esiin resepteihin liitettyinä kuvina ja tarinoina.
Kirjan selkeä ulkoasu ja upeat kuvat houkuttelevat selailemaan - tätä syö silmilläänkin - hienoa työtä tekijöiltä.



Vaikka omaakin soppakokemusta löytyy jo yli kolmenkymmenen vuoden verran, Sopat! -kirja jää ehdottomasti hyllyyni. Minttuhernari vakuutti kokeilemaan kirjan muitakin reseptejä - ja ihan kirjaimellisesti, ohjeita noudattaen :)

Kenelle antaisin tämän kirjan?
Ensimmäiseksi tuli mieleen tuliaisina nuoren parin uuteen kotiin. Kirjan reseptit ovat selkeitä ja suhteellisen helppoja. Perinteisiinkiin keittoihin on saatu nuorekkuutta ja nykypäivän tatsia uuusilla mausteilla. Keitot ovat ihan parasta kotiruokaa - tämä kirja onkin oiva perusteos keittojen maailmaan.
Toiseksi mietin, että tämä olisi hieno tuliainen kesän mökkikyläilyyn. Mukaan voisi ostaa tarvikkeet yhteen keittoon - hyvä mieli itselle ja varmasti emännällekin.
Ja itsellenikin tämän antaisin - jollen tätä jo omistaisi. Noin 25€ ovh on ihan kohtuuhinta kaikilta osin laadukkaasti toteutetusta, hienosti kuvitetusta, kovakantisesta ja varmasti käyttöön jäävästä kirjasta.

Jo kauan olen haaveillut viikon lomasta oman maan pääkaupunkiin, Helsinkiin - se kun on jäänyt loppujen lopuksi aika vieraaksi. Yhdeksi must -vierailukohteeksi päätyi tämän mukavan kirjan myötä ravintola Qulma.

Kävin jo kurkkimassa ravintola Qulman nettisivujakin. "Syö niin paljon kuin haluat" -lounas hintaan 9.90€ ja arkiaamiainen 8.70€, opiskelijat 7€. Nähdään kesällä Marc :)

Kiitos hienosta Sopat! -kirjasta Gummerrus -kirjapainolle.


hernekeitto ohje resepti / hernekeitto tuoreista herneistä / helppo hernekeitto /

3 kommenttia:

  1. Oikein herkullisen kuuloinen resepti, menee varmasti kokeiluun meilläkin. Tavallinen, kuivista herneistä keitetty rokka kuuluu meillä selkeästi talviruokiin, kesällä sitä ei tee mieli, eikä tule tehtyä. Tämä raikkaampi versio menee varmasti kesäruokanakin ja mintut omasta penkistä tietenkin. Laitoitko tähän kuivattua, pakastettua vai tuoretta minttua ja kuinka paljon? Ohjeessa ei ole siitä mainintaa. Sokerin määrä reseptissä yllättää, laitoitko sitäkin ohjeen mukaan vai jätitkö pois? Pakasteherneethän on jo itessään ihanan makeita.

    VastaaPoista
  2. Hei Anna :)

    Kiitos kun huomasit - kopsasin keiton sanatarkasti kattilaan asti - minttu unohtui kuitenkin postauksesta :)
    Tuoretta minttua käytin - ja odotan kyllä kieli pitkällään jo minäkin oman maan minttua - ei ole ollenkaan sellaista potkua kaupan yrteissä. Minua yllätti eniten sitruunamehun määrä - 6rkl on koko sitruunan mehu, viimeiseen tippaan. Mietin, että kuinkahan maistuu läpi - mutta syömään tullut kaverikaan ei sitä sopasta erottanut ennenkuin kerroin. Sama juttu mintun kanssa - kun tiesi mitä söi, aromit erotti, muttei ollenkaan niin vahvasti kuin olisin odottanut.
    Seuraavaan soppaan vähennän ehkä hitusen verran perunan osuutta ja lisään mausteita. Kai niin saa jo tehdä, kun yhden sopan on jo tehnyt ihan millilleen ohjeen mukaan :D
    Sokerinkin kanssa vähän pähkäilin... Laitoin kuitenkin ohjeen mukaan enkä huomannut mitään erottuvaa ylimakeutta.

    Kirja ei varsinaisesti ole kasviskeittokirja, mutta mukana on monta kasviskeittoa. Monessa liha- tai kalapohjaisessakin on vaihtoehtona jättää liha pois - eli ohjeesta valmistuu kasvisversiokin.
    Kannattaa selailla kirjaa kirjakaupassa ohi kulkiessaan - tämä on sellainen keittokirja, josta ihan oikeasti tulee ruokia tehtyäkin. Onnistunut yhdistelmä järkeviä ohjeita ja helposti luettavaa ulkoasua.

    VastaaPoista
  3. Näyttää hyvältä - sekä soppa että kirja!

    VastaaPoista